Johannes Alaranta

Kaikki eivät tule hyväksytyiksi

2012-01-30T00:43:00.000-08:00

Tapasin ystävän vuosien takaa. Ystäväni kertoi, että hän oli joutunut kärsimään huonoa kohtelua.

Läheiset eivät ole kelpuuttaneet häntä ja varsinkaan hänen puolisoansa kyläilyille. Ystävääni ja hänen puolisoaan on halveerattu törkeästi. Ystäväni on saanut kuulla pettäneensä luottamuksen. Hän on saanut kuulla, että häntä vihataan. Ystäväni läsnäolon on epäilty saastuttavan ympäristöä niin pahasti, että muut eivät voi sitä enää käyttää. Hänen elämäänsä on verrattu varastamiseen, juopotteluun ja huoraamiseen. Hänen elämäntapaansa on pidetty epänormaalina.

Apua läheiset ovat yrittäneet hakea mm. papilta. Eivät siis apua itselleen vaan apua ystävälleni. Tietystikään he eivät ole kysyneet ystäväni mielipidettä.

Miksi?

Siksi ja vain siksi, että ystäväni sukupuolinen suuntautuminen edustaa vähemmistöä. Tämä tarkoittaa tietysti joidenkin mielestä jatkuvaa irstailua ja syntielämää.
Ymmärrän sen, että itselle vieras tapa elää saattaa aiheuttaa torjuntaa ja pelkoja. Ymmärrän sen, että joku ei käsitä toisen ihmisen tapaa elää. Ainahan se oma tapa on paras. Tietysti.

Silti en voi mitenkään hyväksyä, että ihmiset, jotka väittävät olevansa kristittyjä, ryhtyvät halveeraamaan ja kiusaamaan läheisiään. Se jos mikä, on Raamatun vastaista. Siitä on tehtävä parannus ja pyydettävä sitä anteeksi.

Mediapeliä

2012-01-25T03:44:00.000-08:00

Pelaan eräiden mielestä jotakin peliä. Tavallaan totta, koska pelaan mm. jääkiekkoa ja jalkapalloa mielelläni. Tietysti tennis ja säbä käyvät myös. Erityisesti sydäntä lämmittävät kaikkinaiset tappelulajit ja puntit. Sellainen vinouma minuun on luotu.

Ilmeisimmin on nyt kuitenkin niin, että on kyse jostakin muusta pelistä(ei esim. tietokonepelistä). Uskon, että tässä viitataan entisen esimieheni Paavo Väyrysen erityisesti 1994 käyttämään termiin.

Mediapelini liittyy kuulemma jotenkin kierosti siihen, että olen sanonut asioita julkisuudessa ja kirjoitan ajatuksiani tähän plokiin. Pelaamiseni kohteena on kuulemma Raamatun vastaisuus ja kaikkinainen pahuus(Ilmeisesti eräät ajattelevat, että olen edistämässä pelilläni näitä.).

Tietysti olen täysin eri mieltä. Minusta mediapeliä pelataan ennemminkin Päivämiehessä, jossa asioista kirjoitetaan aina tietynlaisen (vääristävän)linssin läpi. Tästä on monia esimerkkejä.

Itse koen, että olen nostanut esille tärkeitä asioita. Eräs keskeinen on Raamatun ja Suomen lakien vastainen opetus rippisalaisuudesta. Koen, että minulla on oikeus ja joskus velvollisuus kirjoittaa ja puhua. Jos havaitaan epäkohta, tulisi pyrkiä sen epäkohdan poistamiseen.

Sitä olen tässä miettinyt, että kun julkisuutta pidetään niin kauhean pahana, että miten se suhteutuu siihen, että oikean uskovaisen pitäisi tietysti olla kutsumassa kaikkia mukaan Suuriin Seuroihin? Erityisesti jos on varma, ettei missään muualla voi pelastua. Ehkä sen osalta olisi syytä pelata jotakin mediapeliä? Eikö siihen olisi aivan kuin velvollisuus?

Päivän Kirjeteksti

2012-01-22T00:03:00.000-08:00

2. Kor. 1: 3–7
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne."

Tämän päivän teksti puhuttelee niitä, jotka ovat ahdingossa. Ahdinko voi olla maallinen, mutta myös hengellinen.

Kuohu, joka on lyönyt viimeisten vuosien aikana on aiheuttanut ahdinkoa. Joku on ahdistunut siitä, että totuus on tullut esille. Toisen mielestä kaikki, mikä on sanottu on valehtelua. Tämä jos mikä aiheuttaa ahdistusta.

Joitakin on ahdistanut se, että silmät ovat avautuneet. Toista on ahdistanut se, että lähellä olevan ihmisen silmät ovat avautuneet. Jotakin on ahdistanut se, että hän luulee silmien avautumisen olevan epäuskoa.

Tämä teksti lupaa kaikille tasapuolisesti lohdutuksen. Ripustaudu ahdistuksen ajalla siihen.

Ihmettelen Tässä

2012-01-20T00:05:00.000-08:00

Minua on hieman ihmetyttänyt eräs seikka.

Toisaalta väitetään, että keskustelu on avointa ja on oikeus sanoa. Kuitenkin jos sanot, on leegio heti kertomassa, että et ole enää uskovainen. Mielenkiintoista avoimuutta.

Toiseksi hämmästyttää kun jotkut ankarasti ponnistelevat selityksissään, että me emme hyväksy lasten hyväksikäyttöjä. Emme tietenkään. Sehän on selvä. Ei sitä tarvitse toitottaa. Eihän sitä kukaan hyväksy.

Kuitenkin ne, jotka ovat asiasta julkisesti puhuneet ja huolensa ilmaisseet on todettu eriseuraisiksi, harhaoppisiksi ja roskaajiksi. Viimeisin täysin selvä tapaus on Heikki-Weli, joka on menettämässä puheoikeutensa siksi, että on lausunut huolensa lasten hyvinvoinnista. Merkillistä. Merkillistä avoimuutta ja merkillistä lasten edun ajamista!

Jos me kerran niin ihanasti olemme aina lasten puolella, eikö kaikille asiasta huolestuneille pitäisi ennemminkin osoittaa arvostusta?

Pönttöön Kävellesä

2012-01-17T22:40:00.000-08:00

Juolahti mieleeni, että:

Äärimiehet ovat väärässä. Kaikkinaiset kiusaajat toimivat väärin ja jopa omia opetuksiaan vastoin. Hoitomiesten toimista armollisuus on kaukana. Rakastavasta Jumalasta he eivät tiedä mitään. Erityisen kuvottava on tapa pohtia toisten asioita selkien takana. Usein vielä tapahtuu niin, että monet juorut eivät pidä paikkaansa. Toisinaan otetaan yhteyttä "valtakunnan johtoon", mutta ei itse juorujen kohteeseen. Tämä on suorastaan vallitseva käytäntö. Luottamuksellisia keskusteluja käytetään myös julmien hoitotoimenpiteiden lyömäaseina.

Minustakin on liikkeellä runsaasti juoruja. Yksi hauska oli uusi juoru siitä, kuinka minä olen kuulemma vuotanut nettiin Turun ry.n puheenjohtajan viestin, jota minulla ei mitenkään voinut olla. Sen tiedän, että puheenjohtaja on itse laittanut osoitelistaan väärän sähköpostiosoitteen. Tämän hän on myös myöntänyt.

Minusta äärimiehet ja naiset saavat olla ihan vapaasti väärässä. Sitä en kuitenkaan siedä, että viattomia ihmisiä rääkätään vuosikymmeniä. Julkinen keskustelu jatkuu vielä pitkään. Se on hyvä asia. Kun asioiden todellinen luonne paljastuu, monen väärässä olleen silmät aukeavat.

Herätys!Liikkeemme piirissä on paljon myös oikeita kristittyjä, jotka eivät kiusaa muita. On myös runsaasti niitä, joiden silmiltä Jumala on pudottanut suomukset.

Mahdun samaan kirkkoon ja liikkeeseen myös niiden kanssa, jotka ovat väärässä. Olisi onnellista jos pääsisimme siihen ihanaan tilanteeseen, että minua ja muita siedettäisiin. En vaadi, että kaikki ovat kanssani samaa mieltä. En vaadi edes sitä, että ajattelutapani hyväksytään. Riittää, että sitä siedetään. Minäkin siedän väärässä olijoita. Eiväthän kaikki edes tajua olevansa väärässä. Kuvittelevat kaiken lisäksi tekevänsä hyviä tekoja potkiessaan nyyteille viattomia.

Rakennusaineeksi

2012-01-10T22:34:00.001-08:00

Alla rakennukseksi ja yhteisen tutkistelun aiheeksi eräs analyysi muutamaista Raamatun kohdista:

http://www.karikuula.com/47

Ajankohtaisia aiheita

2012-01-06T04:45:00.000-08:00

Lehtitietojen mukaan ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi on vihitty vuonna 1988(www.kotimaa.fi). Tänä vuonna kyseinen henkilö saa seuraa. Uskon, etteivät nämä kaksi jää ainoiksi.

Vanhoillislestadiolaisuuden virallinen kanta asiaan ei ole muuttunut. En myöskään usko, että se ihan heti muuttuu. Perinteisen käsityksen mukaan kysymys naispappeudesta on lestadiolaisuudessa opillinen. Naispappeuden katsotaan olevan Raamatun vastaista.

Vanhoillislestadiolaiset eivät ole käsityksensä kanssa yksin; katolisessa kirkossa tai ortodoksisessa kirkossa ei pääsääntöisesti hyväksytä naisen pappeutta. Suomessakin on evankelis-luterilaisen kirkon piirissä tahoja, jotka suhtautuvat torjuvasti naispappeuteen. Aikoinaan kirkolliskokouksen ponsipäätöksessä jätettiin näillekin tahoille oikeus kirkossa toimimiseen. Toivon, että niin on jatkossakin. En hyväksy syrjintää, mutta ymmärrän näkökannan, jonka mukaan naisen pappeus on Raamatun vastainen.

Puhujan paikalla naista ei vanhoillislestadiolaisten seuroissa nähdä tulevaisuudessakaan. On mielenkiintoista seurata, hyväksytäänkö sisaremme Mari Leppänen jatkossa "uskovaisten" kirjoihin. Minulle hän on hengellisessä mielessä Sisar. Aion myös olla paikalla kun hänet vihitään 4.3. pappisvirkaan Turun tuomiokirkossa. Mari Leppänen ei vihitytä itseään pappisvirkaan vaan hän on saanut siihen kutsun seurakunnalta ja seuraa omaa kutsumustaan.

Samana päivänä vihitään myös toinen hyvä ystäväni samassa paikassa samaan virkaan. Molemmista henkilöistä tulee erinomaisen hyviä pappeja. Uskon ja tiedän, että heillä molemmilla on annettavaa kirkollemme. Tiedän kokemuksesta, että on paljon tilanteita, joissa nainen voi olla miestä parempi pappi. Toivotan molemmille Sisarilleni voimia ja Jumalan runsasta siunausta.

Tiedän myös sen, että vanhoillislestadiolaisissa on minun lisäkseni paljon niitä, jotka suhtautuvat myönteisesti naisen pappeuteen. Minullekin asia on opillinen; naisella tulee olla oikeus evankeliumin työhön ja kutsumuksensa toteuttamiseen ihan kuten miehelläkin. Aivan kuten Raamatunkin aikana, tänäänkin naisen tehtävä on kirkossa ja Jumalan valtakunnassa sama kuin miehenkin; viedä ilosanomaa eteenpäin. Siksi on olemassa pappisvirka.

---

Opillinen perustelu naisen pappeutta vastaan luetaan lestadiolaisuudessa yleensä korinttolaiskirjeestä.

Liitän alle vanhan analyysin tekstistä. Alaviitteitä bloggeri ei jostain syystä hyväksy, mutta lähteet näkyvät tekstin lopussa. Toivon kommenttejanne.

1. Korinttolaiskirje 14 luku jakeet 31-35

Pitääkö naisen vaieta seurakunnassa?

1. Käännös

31. Sillä kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua.
32. Ja profeetat hallitsevat henkiään.
33. Sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on kaikissa pyhien seurakunnissa,
34. naisten pitää olla vaiti seurakunnissa. Sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot kuuliaisia niin kuin lakikin sanoo.
35. Jos he tahtovat tietoa, kysykööt sitä kotonaan miehiltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnassa.

2. Tekstikritiikki

Kaikissa raamatun käännöksissä ensimmäiset tarkastelun alla olevat jakeet on käännetty suunnilleen samalla tavalla. Ensimmäinen merkittävämpi poikkeama on jakeessa 34. vuoden 1992 kirkkoraamattu käyttää termiä naiset ja 1938 ja 1776 käännökset puhuvat vaimoista. Gynaikhes voidaan kääntää molemmin tavoin. Tarkkaan ottaen sanakirja antaa käännösvaihtoehdoksi aviovaimon. Useiden tutkijoiden mukaan termi viittaisi aviovaimoihin.

Samoin jakeessa oleva sigaoo verbi on kaikissa käännöksissä käännetty ”olla vaiti”. Sanakirjan vaihtoehtoinen käännös on ”olla puhumatta”. Sisältöön tämä ei mielestäni vaikuta mitenkään.

Tekstikokonaisuuden kannalta ”olla vaiti” vaikuttaa kuitenkin paremmalta ratkaisulta. Jae 35 on kaikissa sisällöltään sama, mutta vanhin eli 1776 käännös puhuu oppimisesta ja kaksi muuta käyttävät termiä ”haluavat tietoja”. Suora käännös vastaa mielestäni parhaiten vuoden 1992 raamatun käännöstä.

Viimeisen jakeen viimeisessä lauseessa vuoden 1992 raamattu eroaa hieman kahdesta muusta, koska siinä puhutaan seurakunnan kokouksista. Suora käännös puoltaa mielestäni paremmin termiä ”seurakunnassa”. Toisaalta Barretin mukaan se voidaan kääntää myös ”kokouksissa” eli ”in the assemblies” . ”Seurakunnan kokouksissa” käännös tavoittaa toisaalta ehkä paremmin tekstin ajatuksen oman kielemme kannalta.

Barrettin mukaan verbi ”lalein” klassisessa kreikassa voi tarkoittaa myös juttelua. Barrettin mukaan Paavali ei käytä verbiä tässä merkityksessä.

Witheringtonin mukaan verbi ”eperootaoo” yleensä merkitsee kysymysten esittämistä. Tässä kohtaa Wihterington viitta Delfoin oraakkeliin ja arvelee, että tätä kautta voitaisiin saada joku haju lauseen merkityksestä.

Kokonaisuutena teksti on käännetty varsin samalla tavalla kaikissa käännöksissä, eikä siihen liity mielestäni mitään suurempia ongelmakohtia. Myöskään apparaatti ei nosta esille mitään tekstin sisältöön liittyvää tai muuta erityisempää ongelmaa.

3. Tekstin tausta

Kirjeen kirjoittajana pidetään apostoli Paavalia. Paavalin osuus varhaisen kristinuskon leviämisessä ja myös muotoutumisessa on ollut erityisen tärkeä. Kolmen vuosikymmenen ajan hän levitti sanomaa ja kehitti varhaiskristillistä teologiaa. Paavali koki kääntymyksen kristittyjen vainoojasta Kristus-sanoman julistajaksi. Paavalin kirjeistä löytyy kaikkein vanhin uuden testamentin todistus Jeesuksesta. Kirjeet on laadittu 50-luvulla jKr.

Kirje kokonaisuutena on Paavalin aito kirje. Se on tehty tiettyyn tilanteeseen ja tiettyä tarkoitusta varten. Kirje koskee Paavalin ja Korinttiin tulleiden ”väärien apostolien” välistä kiistaa. Tutkijoiden arvioiden mukaan ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu joko vuonna 53 tai 54.

Tarkastelun kohteena olevan tekstikatkelman viimeistä osaa eli jakeita 34 ja 35 osa tutkijoista pitää myöhempänä lisäyksenä. Mikäli näin on, sen kirjoittamisajankohta ja kirjoittaja jää hämärän peittoon. On esitetty, että mikäli se on myöhempi lisäys, sen olisi kirjoittanut 1. Timoteuskirjeen kirjoittanut henkilö.

4. Tekstin konteksti

Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali selvittelee seurakuntaelämän ja yksilöetiikan kysymyksiä. Kirjeessä Paavali pyrkii purkamaan seurakunnassa syntyneitä jännitteitä. Paavali yrittää osoittaa miten kristittyjen tulee elää. Paavali antaa myös ohjeita keräyksestä Jerusalemin seurakunnalle. Paavali kertoo lähettävänsä Timoteuksen Korinttiin opastamaan seurakuntaa ja lupaa itse tulla perässä.

Edellisessä luvussa on Paavalin kuuluisa rakkauden ylistys. Luvussa 14 Paavali kirjoittaa kuinka profetoimisen lahja on kaikkein suurin lahja. Tarkastelussa olevia jakeita edeltää Paavalin opetus kielillä puhumisesta. Paavali kirjoittaa kielillä puhumisesta ja profetoimisesta yleisesti. Hän ei yksilöi sitä, kuka saa profetoida tai puhua kielillä.

Tarkastelun kohteena olevan tekstin jälkeen Paavali kehottaa niitä, jotka pitävät itseään profeettoina, tutkimaan hänen kirjoittamansa käskyt ja toteamaan, että ne ovat Herralta. Paavali kehottaa seurakuntalaisia tavoittelemaan profetoimisen ja kielillä puhumisen lahjoja. Hän vielä muistuttaa, että kaiken pitää kuitenkin tapahtua arvokkaasti.

5. Tekstin sisällön analyysi

Tekstissä kirjoittaja ensin toteaa, että kaikki saavat profetoida ja että profeetat hallitsevat henkensä, koska Jumala on rauhan Jumala eikä epäjärjestyksen. Kirjoittaja käskee naisten olla seurakunnissa hiljaa. Tässä hän vetoaa myös lakiin, ilmeisimmin Mooseksen lakiin. Kirjoittaja toteaa, että jos naiset haluavat tietää jotakin, pitää heidän kysyä sitä miehiltään kotonaan.

Kirjoittaja toisaalta siis rohkaisee kaikkia profeetoita heidän työssään, mutta toisaalta toteaa lopuksi, ettei nainen saa seurakunnassa puhua. Lauseessa on selkeä ristiriita. Toisaalta Paavalin kirjeissä ristiriitoja on varsin yleisesti, eikä se pelkästään riitä perusteeksi sille, että jakson loppuosa olisi myöhempi lisäys.

Historiallisen Paavalin tutkimisen vaikeudesta on kirjoittanut mm. Lauri Thurén. Thurénin mukaan emme voi päästä Paavalin pään sisälle. Thurénin mukaan tulee huomioida myös se, että Paavali pyrki vaikuttamaan kuulijoihin ja lukijoihin retoriikan keinoin.

Sen sijaan se tosiseikka, että jakso puuttuu useista käsikirjoituksista, puhuu sen puolesta, että kyse on lisäyksestä. Lisäksi käsikirjoituksissa kahden viimeisen jakeen paikka vaihtelee. Esimerkiksi Kuulan mukaan tekstikatkelma ei sovi sen nykyiselle paikalle.

Kuulan mukaan puhekielto on ristiriidassa 1. Korinttolaiskirjeen yleisen ajatuksen kanssa, koska 11. luvussa pidetään kiistattomana sitä, että naiset saavat puhua seurakunnassa. Kuula ihmettelee myös kiellon moninkertaista perustelua ja vahvaa kieltoa. Nikolainen huomauttaa, että kohta on herättänyt keskustelua juuri siksi, että se on ristiriidassa aiemmin sanotun kanssa.

Barrettin mukaan on luonnollista, että ”kaikki” tarkoittaa kaikkia kirkon jäseniä. Barrett huomauttaa, että kaikki eivät kuitenkaan olleet profeettoja vaan profetoiminen oli Pyhän Hengen lahja. Barrettin mukaan jos seurakunnissa ilmenee epäjärjestystä, se ei ole Jumalasta lähtöisin .

Jakeessa 34 kirjoittaja ei tarkenna mikä osa laista kieltää naisen puhumisen. Barrett on sitä mieltä, että kyseessä on deuteropaavalilainen kohta ja esittää kuten edellä jo on mainittu, että kirjoittaja voisi olla sama kuin 1. Timeoteus – kirjeessä. Toisena mahdollisuutena Barrett pitää sitä, että Paavali pidättäytyy keskustelusta ja tekee vain käytännöllisen päätöksen. Barrettin mukaan käsky ei kuitenkaan tarkoita sitä, että naisten pitäisi olla kokonaan syrjässä seurakunnan toiminnasta. Jae koskee avioituneita vaimoja, joiden miehet ovat kristittyjä. Myös Dunn viittaa tähän ja perustelee sen sillä, että tekstissä puhutaan mm. kodista.

Dunn arvelee Paavalin olleen huolestuneen enemmänkin kotien ja seurakunnan järjestyksestä. Dunn pitää mahdollisena, että vaimot vaikuttivat haitallisesti miestensä auktoriteettiin kysymyksillään. Näin ollen Paavalin tarkoitus olisi ollut vaikuttaa järjestyksen pitämiseen eikä niinkään antaa teologista traktaattia naisen asemasta miestensä suhteen.

Dunn viittaa Burtonin tutkimuksiin. Burton on Dunnin mukaan esittänyt, että vaikka Paavali suhtautui myönteisesti naisten tasaveroiseen asemaan seurakunnassa, hän olisi silti ollut sosiaalisessa mielessä konservatiivinen ja vaatinut naisten kunnioittavan miehiään kotona perheen päänä. Tätä kautta ongelmana on saattanut olla esimerkiksi tilanne, jossa seurakunta on kokoontunut yksityisessä kodissa.

Jakeen viimeisestä lauseesta Barrett sanoo, että siinä on kyse julkisesta puhumisesta. Barrettin mukaan naisia ei synagogissakaan periaatteessa kielletty puhumasta, mutta käytännössä näin oli.

Barrettin mukaan on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että Paavali ei kirjoittanut jaetta 34 vaan ne kirjoitettiin myöhemmin marginaaliin. Tätä voidaan perustella mm sillä, että jae sopisi kielellisesti 1. Timoteus kirjeen kirjoittajan tekemäksi. Toinen vaihtoehto on, että Paavalia oli informoitu feministisestä paineesta, joka aiheutti voimakasta epäjärjestystä Korintin seurakunnassa. Tämän takia Paavali olisi käskenyt naisten olla hiljaa.

Dunn viittaa teoksessaan useisiin muihin tutkijoihin, kuten esimerkiksi Fiorenzaan, joka on kirjoittanut siitä, että kiistassa oli kyse hiuksista. Profetoivat naiset pitivät arvioiden mukaan hiuksensa auki ja tämä johti huonoihin mielikuviin, jotka viittasivat tuon ajan kulttirituaaleihin kuten Isiksen palvontaan.

Wiherington esittää, että Paavali halusi estää seurakunnan palveluksen muuttumisen kysymys-vastaustyyppiseksi. Paavali ei siis Witheringtonin mukaan epää tässä naisille aiemmin lupaamaansa puheoikeutta.

Witheringtonin mukaan ajatus myöhemmästä lisäyksestä pitäisi useista syistä hylätä. Hänen se, että joissakin käsikirjoituksissa kohta on merkitty eri paikkaan, ei riitä selitykseksi myöhemmästä lisäyksestä. Witheringtonin mukaan jotkut kopioitsijat ehkä ajattelivat, että käsky koski koteja, eikä seurakuntia ja jättivät sen siksi pois kun kirkot toimivat jo omissa tiloissaan. Witheringtonin mukaan teksti ei myöskään ole kovin lähellä 1. Timoteuskirjettä. Witherington vetoaa kahteen naistutkijaan, jotka ovat olleet sitä mieltä, että kohta on Paavalin ja että se kuuluu siihen missä se on.

Nikolaisen mukaan on mahdollista, että jakso on lisäys. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa ole ainoa vaihtoehto. Nikolaisen mukaan puhuminen ei tässä kohdassa missään tapauksessa tarkoita saarnaamista. Toisekseen hän kysyy, miten naisia voidaan kieltää ryhtymästä papeiksi kun he jo olivat pappeja? Nikolainen ei hyväksy selitystä, että kyse olisi kysymysten esittämisen kieltämisestä. Hänen mukaansa voidaan ajatella, että kysymys oli miesten puheiden keskeyttämisestä ja heidän mielipiteittensä vastustamisesta. Tämä saattaa Nikolaisen mukaan olla ainoa vaihtoehto, jolla kohta voitaisiin laittaa Paavalille.

Keskeyttäminen on saattanut merkitä uhkaa kokousten järjestykselle ja miesten arvovallalle yhteiskunnassa, jossa miehet päättivät kaikesta. Nikolaisen mukaan tekstikohta ei liity millään tavalla naisen kirkolliseen virkaan. Tätä puoltaa sekin, että perusteluissa viitataan lakiin. Nikolaisen mielestä teksti ei viittaa juutalaiseen tapaan vaan nimenomaan lakiin, koska tavat eivät enää Paavalia sitoneet. Nikolaisenkin mukaan kohteena ovat nimenomaan avioliitossa olevat naiset.

Mielestäni esille nostetut eri vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia. Koska tyylieroja on, on mahdollista, että kaksi viimeistä jaetta on lisätty myöhemmin. Tätä puoltaa mielestäni kaikkein vahvimmin se, että osasta käsikirjoituksista jakso puuttuu tai se on sijoitettu eri kohtaan.

Toisaalta Paavalin kirjeissä on monia ristiriitaisuuksia ja osa niistä voidaan selittää mm. retoriikan avulla. Näin ollen on mahdollista, että Barrettin muotoilema toinen vaihtoehto olisi paikkaansa pitävä. Näin asian perustelee myös Witherington. Hänenkin argumenttinsa vaikuttavat kestäviltä.

Se, että jakeet kuuluisivat alkuperäiseen tekstiin, ei tietysti tarkoita sitä, että niitä pitäisi nykypäivänä noudattaa. Paavalin teksti oli oman aikansa tuote. Dunnkin huomauttaa, että tekstikatkelman vaikeus aiheuttaa helposti sen, että vain todetaan sen olevan myöhempi lisäys.

Itse kallistun Nikolaisen esittämään arvauksen kannalle: Naiset keskeyttivät miesten puheita seurakunnan kokouksissa. Tämä oli tuon ajan yhteiskunnassa hankala asia ja erityisen hankala se oli miesten arvovallalle. Tämä ristiriita aiheutti epäjärjestyksen seurakunnassa. Paavali reagoi tähän ja pyrki voimakkaalla retoriikalla takaamaan vuorossa olevalle puhujalle puherauhan. Erityisen tärkeää on tässäkin huomata se, että tuon ajan yhteiskunta oli erittäin patriarkaalinen ja täysin toisenlainen kuin nykyinen yhteiskuntamme.

Lähteet ja apuneuvot:

Nestle-Aland: Novum Testamentum. Graece et Latine. 1968
Lars Aejmelaeus: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Helsinki 2003
Matti Liljeqvist: Kreikka-Suomi uuden testamentin sanasto.2001
Pyhä Raamattu, 1938 suomennos
Pyhä Raamattu, 1992 suomennos
Biblia, 1776 suomennos

Kirjallisuus:

Kari Kuula: Paavali; Kristinuskon ensimmäinen teologi. Helsinki 2001
Lauri Thurén: Derhetorizing Paul. A Dynamic Perspective on Pauline Theology and the Law. Tybingen 2000
C.K. Barret: The First Epistle to the Corinthians. London 1973
James G. D. Dunn: 1. Corinthians. London 2003
Ben Witherington: Community Corinth. A Socio-Rhetorical Commentary on 1 and 2 Corinthians. Michigan 1995
Merrill C. Tenney: New Testament Survey. Michigan 1992
Aimo T. Nikolainen: Paavalin Korinttilaiskirjeet; Raittiin kristillisyyden perusteet. Jyväskylä 1986

Lähtemisen Armo, pysymisen oikeus

2012-01-06T00:22:00.000-08:00

Olen saanut yhteydenottoja. Moni on pohtinut lähtemistä tai lähtenyt jo. Järkevintä lähteminen on silloin, jos pää ei muuten kestä. Siinä tilanteessa on lähdettävä, itsensä ja läheistensä takia.

Olen sanonut kaikille, että mielestäni on myös oikeus pysyä. On oikeus pysyä siitä huolimatta, että ei ajattele koko traditiosta kuten joku toinen. Tosiasiahan on sekin, että traditiosta ei ole koskaan ollut täydellistä yksimielisyyttä. On vain yksimielisyyden illuusio.

Sinulla, Ystäväni, on siis oikeus pysyä ja myös palata. Siitä huolimatta, että et pysty jakamaan kaikkea sitä, mitä sinut on opetettu pitämään ainoana oikeana. Sinulla on oikeus käydä seuroissa ja käyttää tervehdystä, johon olet lapsesta asti kasvanut. Sinulla on oikeus sanoa olevasi uskovainen. Sinulla on oikeus uskoa.

Lähteminenkään ei tarkoita sitä, että hylkäisi uskon. Lähteminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ryhtyä ryyppäämään holtittomasti tai käyttäytymään muuten sopimattomasti. Lähtijälläkin on oikeus pitää kiinni tradition niistä osista, jotka hän kokee oikeiksi ja itselleen tärkeiksi. Lähtijälläkin on oikeus käydä seuroissa. Lähtijälläkin on oikeus uskoon. Lähtijänkään ei tarvitse luopua armon evankeliumista. Lähtijäkin saa jakaa sitä läheisilleen ja luottaa siihen myös itse.

Laki ja evankeliumi; pyydettynä ei vaadittuna

2012-01-02T00:46:00.000-08:00

Laki on Kirjan mukaan olemassa siksi, että ihminen huomaa mitättömyytensä. Kun ihminen huomaa mitättömyytensä, hän tajuaa tarvitsevansa armoa. Paradoksaalisesti on silti niin, että Jumala on uskon alkaja ja lahjoittaja. Pyhän henkensä kautta hän lahjoittaa uskon. Usko ei ole teko vaan lahja.

Laki ei ole opittuja traditiosäännöksiä(tv-kiellot yms), vaikka moni on saattanut erehtyä niin ajattelemaan. Koko laki on kiteytetty rakkauden kaksoiskäskyyn. Sen edessä ihminen tajuaa tarvitsevansa armoa. Näin ihminen pääsee lain alta armon alle. Yksin Kristuksen tähden. Ihmisen keksimät traditiosäännöt vertautuvat lähinnä fariseusten viittojen tupsuihin. Niissä voidaan myös nähdä niitä taakkoja, joista meitä varoitetaan. Emme saisi kasata lähimmäistemme niskaan taakkoja, joita he eivät jaksa kantaa. Jokainen saa tietysti itseltään vaatia traditiosääntöjen noudattamista. Siinä ei ole mitään pahaa, kunhan niistä ei tule uskon varsinaista kohdetta. Joku ruoskii itseään tai kantaa piikkivyötä siksi, että muistaisi joka hetki olennaisimman. Ruoskija ei saa kuitenkaan vaatia muilta itselleen sopivaa traditiomallia, koska silloin lakihenki tulee armon tilalle. Armo on tärkeintä.

Armo on sitä, että synnit on sovitettu. Saamme omistaa omalle kohdallemme tuon anteeksiantamuksen yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Meiltä ei vaadita mitään. Me saamme vastaanottaa.

Armosta uskova ihminen haluaa kilvoitella Jumalan lain täyttäjänä. Jatkuvasti me epäonnistumme siinä, muuta aina saamme palata Lähteelle. Lähteeltä lähtiessämme jaksamme hetken. Saamme palata lähteelle aina, kun tarvetta on. Kerta toisensa jälkeen. Sitäkin armo on.

Vuodet vieriä saa

2012-01-01T00:59:00.000-08:00

Yksi vuosi on taas takanapäin. Uuden vuoden alku on toisaalta pikkujuttu toisaalta käsittämättömän iso. Vuoden vaihtumisia ei nimittäin vanhankaan ihmisen kohdalla ole ollut älyttömiä määriä. Elomme on tarkasti rajattu.

Tänä vuonna on taas monen paikka tyhjä. Niin on minunkin suvussani. Tämän vuoden aikana ehkä jonkun matka taas päättyy. Se joku voin olla minä tai Sinä.

Siksi on tärkeää tähytä ajan rajan taakse. Toivo auttaa kohtaamaan myös viimeisen vihollisen kerran. Koska ihmisen elämä on niin lyhyt, on viisainta perustaa se rehellisyyteen. Tänäkin vuonna aion pitää esillä tässä plokissa asioita, jotka koen tärkeiksi. Osa asioista on sellaisia, joista koen suorastaan velvollisuutta kirjoittaa. Uskon, että totuus voittaa. Tiedän, että se voittaa. Totuudelle on toisinaan ominaista se, että se satuttaa. Näin on erityisesti silloin, jos oma elämä on perustunut valheeseen. Silti viime kädessä totuus tekee vapaaksi.

En vaadi Sinua ajattelemaan kanssani samalla tavalla. Toivon, että ymmärrät minun tapani katsoa maailmaa. Yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman, jos ymmärrämme ja hyväksymme toisemme.

Eräs henkilö vaati oikeutta ajatella ehkäisystä tietyllä tavalla. Suon hänelle sen oikeuden mielelläni. Suon myös mielelläni muille oikeuden ajatella asioista ”opetetulla tavalla”. Siihen on jokaisella oikeus. En halua rajoittaa oikeutta ajattelemiseen. Se tosiasia, että meillä on erilaisia käsityksiä kaikkinaisista asioista, tekee maailmasta mielenkiintoisemman paikan.

Sitä en kuitenkaan missään tapauksessa hyväksy, että toisella tavalla ajattelevaa painostetaan ja kiusataan. Tiedän nimittäin, että sellaista tapahtuu. Olen varma, että sitä tapahtuu myös vuonna 2012. Siksi on tärkeää yhdessä ponnistella tuon kiusaamisen vähentämiseksi.

Haluan toivottaa Sinulle parhainta mahdollista vuotta 2012.

Rauhallista Joulua!

2011-12-19T23:43:00.000-08:00

Rakas Lukija!

Joulu on jo täällä. Pian vaihtuu vuosi. Haluan toivottaa kaikille lukijoille mitä parhainta Joulua. Toivon, että ensi vuosi on entistä parempi. Kiitos siitä, että olette kulkeneet kanssani samalla polulla. Jos Jumala suo, olen ajatellut, että ensi vuonna voisimme järjestää plokitapaamisen. Olisi jännä nähdä, uskaltaako kukaan tulla paikalle keskustelemaan kasvokkain.

Joulu on hieno asia. Minulle se on tärkeä levähdyspaikka talven keskellä. Toivottavasti Sinun joulusi on myös keidas. Olitpa sitten erämaassa tai paratiisissa.

-------
Ikijoulu

Vanhus kohotti katseensa kahvikupistaan ja katsoi ulos. Ulkona oli vielä pimeää ja hänen kasvonsa heijastuivat ikkunalasista. Kylläpä olikin pimeää. Mitäköhän kellokin oli? Oliko hän taas herännyt keskellä yötä? Vuodet ja huolet olivat uurtaneet syviä vakoja hänen kasvoihinsa. Vanhus tuijotti himmeää peilikuvaansa ja ihmetteli vuosien muokkamaa ihoa. Aika oli syönyt kasvoja. Ne olivat valuneet tuuman pari alaspäin. Mieli oli yhä nuori, mutta kasvot paljastivat, että ruumis ei enää ollut.

Välillä vanhus oikein säpsähti kun hän tajusi, että vähitellen alkoi olla kypsää viljaa elonleikkaajalle. Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta ajatus siitä, että kaikki loppui, tuntui merkilliseltä ja mahdottomalta. Kaikesta huolimatta tuntui, että ei ollut vielä valmis.

Kasvojen yllä leijui koko ajan raskas varjo. Tämä varjo niillä oli ollut jo useiden vuosien ajan. Ulkona satoi hiljalleen lunta. Suuret raskaat lumihiutaleet lipuivat arvokkaasti kohti valkoista vaippaa, joka peitti seutua. Lumi vaimensi liikenteen äänet. Lumentulokin vaikutti jotenkin surulliselta. Oli jouluaamu.

Seinäkello raksutti hiljaa. Muuta ääntä ei kuulunutkaan. Tiktaktiktak. Seitsemää näkyi kello jo menevän, joten oli aika lähteä. Vaivalloisesti vanhus vääntäytyi ylös tuolistaan, ähkäisi hiljaa. Selkää kolotti joskus aamuisin todella pahasti. Se muistutti kuluneista vuosista. Vaikka kyllähän ne muistissa olivat ilman näitä muistutuksiakin. Varsin hyvin.

Lumi narskui jalkojen alla. Vanhus käveli varovaisesti. Ei ollut varaa kaatua. Ennen saattoi liukkaalla kaaduttuaan lähinnä häpeissään katsoa, oliko kukaan nähnyt. Nyt oli tilanne toinen. Kaatuminen tarkoitti luurikkoa. Luurikko tarkoitti sairaalareissua ja se puolestaan kaikenlaisia infektioita, joita vanha ruumis ei enää kestäisi. Keuhkonkuume esimerkiksi oli tässä iässä jo tappava.

Hengitys huurusi. Pakkasta oli reippaasti, vaikka satoikin lunta. Puut olivat paksun huurteen peitossa. Yöllä oli ollut kylmä. Katuvalot loivat kalpeaa valoaan tielle. Lamppujen valokeilassa lumihiutaleet pitivät omia menojaan. Arvokkaan rauhallisesti ne laskeutuivat maata kohti, joulunrauhaa korostaen.
Vanhus kulki hitaasti ja kuulosteli ympäristöään. Mitään ei kuulunut. Joskus kauan sitten oli kylä ollut jouluaamuisin täynnä hevosten ääniä, kelloja ja ihmisten huutoja, kun ihmiset kiirehtivät kirkkoon. Nykyihmiset tuntuivat olevan niin kiireisiä, etteivät edes jouluaamuna kirkkoon ehtineet. Vanhus hymähti itsekseen. Eivät ehtineet kun olivat edellisen illan juopotelleet ja perheineen riidelleet. Sellaistahan se meno nykyisin oli.

Hautausmaalla paloi jo muutamia kynttilöitä. Ennen hän oli ollut aina ensimmäinen. Vuodet olivat kuitenkin tehneet työtään, syöneet häntä sisältä, salaa. Oikein itseäkin harmitti joskus kun vanhenemisen huomasi. Ei auttanut harmeilu. Vuodet tulivat ja menivät. Sellainen oli elämisen rytmi. Ja kerran oli jokaisen lähdettävä. Vääjäämättä.

Puolisonsa haudalle päästyään hän kaivoi takkinsa taskusta tikut ja sytytti kynttilän. Hän laski kynttilän varovasti alas, asetteli sen niin, ettei se päässyt kaatumaan. Sitten hän nousi ylös, suoristi varovasti ja vaivalloisesti selkäänsä ja jäi hetkeksi seisomaan paikalleen hautaa katsellen. Vieläkin joulut olivat pahimpia, vaikka aikaa oli kulunut jo paljon. Lepattava kynttilän liekki heitti varjoja hautakivelle ja lumelle. Valo heilui nimessä, ja tyhjässä paikassa, joka kivessä oli häntä itseään varten.

Kirkossa oli muutama ihminen sisällä. Kanttori soitti urkuja hiljaisesti. Tunnelma oli rauhallinen. Kirkko oli valaistu kynttilöillä. Tunnelma oli tuttu jo kaukaa lapsuudesta. Vanhus istui ovensuuhun. Painoi päänsä alas ja risti kätensä. Ahavoituneet ja ruttuiset olivat kädetkin, paljon rankkaa työtä tehneet, lapsille leipää hankkineet, säistä välittämättä.

Vanhus vaipui ajatuksiinsa. Palasi lapsuuteensa. Pappi puhui Jeesuksen syntymästä. Ja lapsuus palautui entistä selvemmin mieleen. Kyynel vierähti hänen karhealle poskelleen. Tämäkin vielä. Oli vanhemmuuten tullut niin herkäksi. Hävetti, vaikka ei hän oikeastaan tiennyt edes mitä häpesi.

Jumalanpalvelus oli ohi. Lunta ei enää satanut, mutta yhä oli hämärää. Vanhus käveli hitaasti kohti asuntoaan, jälleen varoen liukastumista.

Vanhus avasi kotinsa oven. Tuttu tuoksu tunkeutui vastaan. Hän riisui kengät ja ähkäisten ujutti takin päältään ja laittoi sen naulakkoon. Hän meni asuntonsa olohuoneeseen ja laittoi radion päälle. Sylvian joululaulu rauhoitti mielen pian. Alakuloinenhan sekin tietysti oli, mutta vanhus oli pitänyt laulusta aina. ”Ja ylhäällä orressa vielä on vain se häkki mi sulkee mun sirkuttajain…”

Vanhus keitti kahvit. Otti esille joulutortut ja sokerin. Hän istui nautiskelemaan joulustaan. Tiktaktiktak. Kellon ääni taas kerran. Tosin hieman vaimeampana nyt kun vanhus keskittyi joululauluihinsa. Yksinäisyyteen hän ei ollut tottunut koskaan. Aina se tuntui yhtä musertavalta. Ei ollut enää ketään. Ainut lapsikin oli kuollut jo kauan sitten jossain Ruotsissa.

Vanhus siirtyi tuoliinsa olohuoneen ikkunan alle. Sinitiainen kurkisti ikkunasta ja tavoitteli suuhunsa auringonkukansiementä ikkunalaudalta. Vanhus hymyili. Tuntui kuin lintu olisi vastannut hymyyn. Vanhus tuijotti lintua pitkään. Rauhallinen olo täytti hänet. Niin, kaikella oli tarkoituksensa.

Illalla satoi jälleen hiljalleen lunta. Vanhuksen radio humisi huoneen nurkassa. Vanhus itse näytti istuvan ajatuksiinsa vaipuneena tutulla paikallaan. Hän ei kuitenkaan enää liikkunut. Kasvoille oli jähmettynyt hymy. Ilme oli hyvin levollinen. Varjo oli poissa. Ikijoulu oli vihdoin tullut.

http://yle.fi/radio1/asia/julkinen_sana/kalevan_paatoimittaja_markku_mantila_33415.html

2011-12-15T06:37:00.001-08:00

yhteiseksi rakennukseksi

http://yle.fi/radio1/asia/julkinen_sana/kalevan_paatoimittaja_markku_mantila_33415.html

Veikö vai Eikö??

2011-12-05T02:13:00.001-08:00

Kaleva 27.6.2011
”Susanna Kemppainen Kaleva OULU
SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen ei halua kommentoida toukokuussa 2006 lestadiolaisperheen kotona pidetyn tilaisuuden sisältöä ja toimintaansa tuossa tilanteessa.
Voittonen vastasi toistuvasti samalla lauseella asiaa koskeviin Kalevan kysymyksiin.
"Kyseisen henkilön (pappa) asiat ovat olleet osittain toimenpiteideni johdosta viranomaisten hoidossa vuodesta 2006", hän sanoo.
Voittonen ei halua täsmentää, minkä viranomaisen tietoon hän asian vei.
--
"Kyyneleet virtasivat, kun Voittosen korviin vuodatettiin suvun salaisuus toukokuisena iltana. Pappa oli aluksi hiljaa, hämillään. Lopulta hän myönsi väitteet oikeiksi.
Läsnä olleen sukulaisen mukaan Voittonen totesi, että asiassa on ylitetty rikoskynnys. Hän kertoo Voittosen tarjonneen monen tunnin vatvomisen jälkeen papalle kahta vaihtoehtoa. Asia joko vietäisiin rikosprosessiin tai papan tulisi hakeutua hoitoon. Ikämies tarttui hoitovaihtoehtoon ja pyysi tekojaan anteeksi.
Osa sukulaisista äimistyi. He tiesivät, mitä anteeksipyyntö yhteisössä tarkoittaa: katuvalle syntiselle on annettava anteeksi, eikä asiasta sovi enää jälkikäteen puhua. He kokivat, että hoitovaihtoehdossa ohitetaan laki ja että pappa selviää teoistaan liian vähällä.
Tuli saman vuoden syksy. Keväällä 2006 läsnä ollut sukulainen kysyi papalta, miten hänen hoitonsa etenee. "Se ei kuulu sinulle", hän kertoo papan ärähtäneen.
Sukulainen kertoo soittaneensa Voittoselle useaan otteeseen ja patistaneensa puheenjohtajaa tekemään asialle enemmän.
"Hän sanoi, ettei Suomessa voi pakottaa ketään hoitoon", sukulainen kuvaa Voittosen reaktiota. "Hän totesi, ettei voi tehdä asialle enempää ja vetosi siihen, että pappahan oli pyytänyt anteeksi", hän kertoo Voittosen sanoneen.
Sukulaisen mukaan Voittonen alkoi kysellä hänen sielun tilaansa sekä sitä, ovatko hänen omat asiansa kunnossa, kun moista pitää jatkuvasti kysellä.
Sukulainen ei enää uskonut Voittosen kykyyn hoitaa asiaa, vaan vei sen lastensuojeluviranomaisille, joiden kautta asia eteni hänen käsityksensä mukaan viimeinkin poliisin tietoon. Myös lapset pääsivät tämän myötä ammattiavun piiriin."

Voittonen lausui Kotimaalle 27.6.2011 samaan juttuun liittyen:
-” Asia on ollut viranomaisten hoidossa vuodesta 2006. Meillä ovat lastensuojeluviranomaiset ja poliisi, luotan siihen, että jos on asia tarpeen tutkia, he tutkivat asian, Voittonen toteaa maanantaina Kotimaa24:lle ja lisää käsityksenään, että Kalevan uutisoinnissa mainitun henkilön mahdolliset rikokset olisivat aikanaan olleet asianomistajarikoksia.”

29.11. Voittonen toteaa:

”Lestadiolaisisän tekosia puitiin lähisuvun voimin toukokuussa 2006 SRK:n silloisen varapuheenjohtajan, rovasti Olavi Voittosen johdolla. Hän luonnehtii kyseistä kokoontumista sielunhoidolliseksi tilaisuudeksi, josta pappi ei vaitiolovelvollisuutensa vuoksi saa ilmaista hänelle uskottua asiaa tai ihmistä.
Voittonen sanoo, että kirkkolain silloisen tulkinnan mukaan hän ei pappina voinut tehdä asialle muuta kuin kehottaa kyseistä ihmistä hakeutumaan poliisille, minkä hän myöhemmin tekikin.”

Poimintoja kellareista

2011-12-02T06:47:00.000-08:00

Luin kirjan Iloisen talon kellarissa. Kirjan on toimittanut Kristiina Kouros. Poimin tähän seuraavaksi muutamia minua puhutelleita otteita. Suosittelen hankkimaan kirjan.

Rebekka Naatus:
”Lestadiolaisille kielletyt asiat ovat niitä, jotka vääriksi on opetettu. Oma moraali ei ole kehittynyt itselliseksi, vaan se on osa yhteisömoraalia.”
”Lestadiolaiselta naiselta on aivan turha kysyä, synnyttääkö hän paljon lapsia omasta tahdostaan vai muiden tahdosta. Kysymys on esitetty väärällä kielellä väärästä maailmasta käsin.”
”Mutta jo ennen kuukautisten alkamista aloin ahdistua uuden lapsen mahdollisuudesta. Tein raskaustestejä, elin selibaatissa. Vihasin itseäni ja uskonnollista identiteettiäni, joka pakotti minut siihen tuskaan ja pelkoon.”
”Raskauden pelko oli minulle se hetki. Oksensin. Itkin. Huusin. Vihasin.”

Nimimerkki Helena Ketoniemi:
”Viidettä odottaessani olin 28-vuotias mutta tavallaan kuin vanhus. - - Tunsin itseni vastenmieliseksi, raihnaiseksi ja jotenkin ristiriitaisella tavalla epäonnistuneeksi. - - Salainen ja hauras toiveeni oli sairastua sillä tavalla vakavasti, etten kuolisi, mutta en myöskään voisi enää tulla raskaaksi.”

Nimimerkki Vesa Vennonen:
”Vaimoni suurin kauhu olivat raskaustestit, joita tehtiin koko ajan. Lopulta päädyimme turvautumaan selibaattiin, jotta saisimme elämään edes jotain hallintaa. Se oli minulle erityisen katkeraa. Alkoi todellakin tuntua, että elämä menee hukkaan lestadiolaisena. ”
”Kaiken tämän keskellä vaimoni kuoli yllättäen synnytykseen. Rakennusprojektimme oli kesken ja yritykseni täysin kaoottisessa vaiheessa. Jäin suuren lapsikatraan yksinhuoltajaksi. Lestadiolaisyhteisö auttoi niin taloudellisesti kuin talkoillakin taloni rakentamisessa muuttokuntoon.”

Topi Linjama:
”Kulttuurilla on hyvin tärkeä rooli vanhoillislestadiolaisuudessa. Usko ilmenee kieltäytymisenä, käytöksenä ja puheenpartena. Poikkeaminen näistä antaa aiheen huoleen.”
”Koska huolta ei tarvitse perustella, heikkokin selitys riittää. - - Kysyjän motiiviin vetoaminen on yksi tapa kiinnittää huomio puhujaan.”
”Keskustelu voidaan tukahduttaa myös kehotuksella olemaan kuuliainen seurakuntaäidille.”
”Vanhoillislestadiolaisessa ajattelussa yhteisö, seurakunta, totuuden patsas ja perustus, on lähtökohtaisesti oikeassa. - - Kaikki kielteinen kohdistuu yhteisöä vastaan nousseeseen yksilöön, ei koskaan yhteisöön, sen rakenteisiin tai toimintamalleihin. Asetelma tuo mieleen vanhemman, joka ei anna lapsensa itsenäistyä, tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen, joka ei näe itsessään mitään pahaa.”

Johanna Hurtig:
Seuraavat otteet ovat Hurtigin tutkimusaineiston haastatteluista. Kaikki otteet löytyvät kirjasta.
”Aina opetetaan, että se paha on tuolla maailmassa, ulkopuolella, mutta vasta paljon myöhemmin, oikeastaan vasta aikuisena, oon ymmärtänyt, että sehän oli siellä meillä, kotona.”
”Vanhemmat eivät halunneet viedä asiaa poliisille ja menetin mahdollisuuden saada oikeutta.”
”Kun käräjäoikeuden päätös tuli, niin isäni soitti mulle ja kertoi, että ymmärrätkö ollenkaan mitä nyt on päätetty. Mä sanoin, että ymmärrän toki, sä joudut vankilaan ja se on aivan oikein. Isä sanoi, että ’sinun pitää sanoa niille tytöille, että ne vetää lausuntonsa pois, koska minä olen pyytänyt niiltä anteeksi ja minä olen uskonut ne anteeksi. Minä olen saanut ne uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja minä olen uskonut ne anteeksi’ ”.

Paratiisi

2011-11-30T02:33:00.000-08:00

Palmut kaartuvat valkoisen hiekan yli kurottaen kohti turkoosia merta. Aurinko paistaa vaaleansiniseltä taivaalta. Joku voisi kuvailla paikkaa paratiisiksi.
Vuonna 2004 kaikki muuttui hetkessä. Meri vetäytyi, mutta palasi pian jättimäisen aallon muodossa. Koko alue katosi. Ihmisiä kuoli hirvittävän paljon. Paratiisi oli muuttunut helvetiksi.

Moni kysyi; miksi?

Samalla tavalla joutuvat monet ihmiset kysymään tänään. Arkielämän paratiisiin on luikerrellut käärme vaikkapa vaikean sairauden, taloudellisten huolten tai esimerkiksi läheisen kuoleman muodossa. Miksi?

Emme tiedä. Se, joka väittää tietävänsä, valehtelee. Kyse ei ole Jumalan rangaistuksesta, koska jos saisimme ansioittemme ja tekojemme mukaisesti, eläisimme kaikki helvetissä.

Vaikka en tiedä vastausta, minua lohduttaa ajatus tiellä kulkemisesta. En ole tiellä yksin. Jokaisella tie on erilainen. Tien määränpää on yhteinen. Tiedämme varmuudella, että kerran tuo ajallinen tie päättyy. Emme tiedä milloin. Emme tiedä miten. Tiedämme vain, että se varmasti päättyy.

Kun tie on kuljettu viimeiselle pysäkille asti, emme saa palkkaa tekojemme mukaan vaan yksin armosta. Armosta, jota emme ole mitenkään itse ansainneet. Armosta, joka päättää pahimmankin maanpäällisen helvetin.

Thaivas

2011-11-26T23:27:00.000-08:00

Monessa Kiusattu

2011-11-19T17:44:00.000-08:00

Olen saanut tietooni taas kerran useita hengellisen terrorismin pahimpia tekoja. 70-luvun henki elää ja voi hyvin.

Ehka olisi aika lopettaa väkivallanteot?

Jos katsot sivusta kiusaamista, olet itse kiusaaja. Puolusta kiusattua. Jos et uskalla sanoa suoraan,ryhdy hiljaiseen kapinaan.

- peru lehdet
- älä laita joulutervehdystä
- älä osta "uusia tuotteita"
- älä laita kolehtiin rahaa

Sillä euro on hyvä kotiopettaja.

- jää pois emäntävuorosta
- älä leivo myyjäisiin
- irtisanoudu pyhäkoulunopettajan tehtävästä

- keksi itse lisää

Toimi näin siihen asti, että kiusaaminen kokonaan loppuu.

- sano mielipiteesi
- puhu
- huuda
- kirjoita nettiin
- ota yhteyttä kirkon johtoon
- ota yhteyttä poliittisiin johtajiin
- tee asiasta julkinen

Sillä se on velvollisuutesi kristittynä. Nimittäin jos jollakin on oikeasti hätä toisen sieluntilasta ei kai hän laita kasaan hoidaria? Eikö "hoitaminen" ole hienan väärä toimintamalli? Siksi sen takana on pakko olla jotain muuta kuin oikea hätä.

checkpoint

2011-11-18T21:00:00.000-08:00

Ihmisellä lienee luonnollinen pyrkimys kontrollointiin. Ehkä siinä ei sinänsä ole mitään erikoisen pahaa. Huvittavaksi tilanne menee kun yritetään kontrolloida jotakin sellaista, jonka kontrollointi on kertakaikkisen mahdotonta.

Olen esimerkiksi kuullut tarkastustoimenjohtajien kertovan, että henkilöllä X ei ole pyhää henkeä!! Nämä spiritometrimestarit haistavat hengen metrien päästä. Tuomio on varma, tarkka ja lopullinen.

Mitenköhän Yläkerran Herra suhtautuu näihin fariseuksiin? Aivan; sen kertoo jo isokirjakin.

Harmillinen tilanne sikälikin, että henkien haistajienkin elämä olisi helpompaa, jos he ottaisivat hetken hieman rennommin ja miettisivät mistä tässä kaikessa oikeasti on kyse.

Lisää Hauskuutta

2011-11-10T07:27:00.000-08:00

Pms 45, 9.11.2011
Johanna Lumijärven kolumni

Usko tuottaa Jumalan mielen mukaisia hedelmiä

”Uskon Jumalaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa." Näin l vastasi 27 % suomalaisista Gallup Ecclesiastica -tutkimuksessa vuonna 2007. Moni ihminen haluaa itse määritellä, millaiseen Jumalaan uskoo. Tämän kaltaiset tutkimustulokset tulevat väistämättä mieleeni seuratessani eri medioissa käytävää keskustelua.

Esimerkiksi suurin osa vanhoillislestadiolaisista lukeutuu tuohon 27 prosenttiin. Kaikki, jotka allekirjoittavat ilman varauksi nk. virallisen linjan. Ovatkohan vastanneet kyselyyn rehellisesti? Onkohan Johanna sisar?

Joku sanoo olevansa vanhoillislestadiolainen, mutta ajattelevansa silti monista asioista eri tavalla kuin kristillisyydessämme Raamatun perusteella ymmärretään. Toisen tärkeimpänä tehtävänä näyttää olevan herätysliikkeen piirissä tapahtuneiden virheiden osoittaminen. Kolmas taas kritisoi kaikkea niin, että kritiikki ei ole enää rakentavaa vaan ikään kuin kritiikkiä kritisoimisen ilosta.

Kyllä olen vl ja ajattelen monista asioista eri tavalla. Tuo Raamatun perusteella juttu on sitten hieman kimurantti. Eiväthän nämä säännöstöt Raamattuun perustu. Ne ovat ihmiskeksintöä kaikki tyynni ja siksi on erikoista, ettei niitä saa kritisoida. Osoittakaapa minulle esimerkiksi television kieltävä Raamatun kohta. Ei kritisointi tärkein tehtävä ole. Ei sinne päinkään. Ei se satu edes samalle ilmansuunnalle. Tärkein tehtävä on isän tehtävä. Oikeus virheiden osoittamiseen pitää silti olla. VL-kuviossa mitään kritiikkiä ei nähdä rakentavana. Kaikki virallisesta linjasta poikkeava on sielunvihollisen työtä.

Viime sunnuntaina seuroissa puhuja mainitsi, miten joidenkin uskovaisten kirjoitukset vaikkapa internetin keskustelupalstoilla aiheuttavat hämmennystä ja huolta. Puhuja kehottikin kysymään tällaiselta keskustelijalta, mitä hänelle kuuluu. On selvä, että tällaisista esiintymisistä ja kirjoituksista jutellaan paljon uskovaisten kesken ja ihmetellään, mistä tämä kaikki kertoo. Tärkeää olisi ottaa asia puheeksi asianosaisten kanssa ja pyrkiä yhdessä kysymään Jumalan tahtoa toimissamme ja ratkaisuissamme. Tällöin on syytä avoimesti miettiä myös, mitkä asiat ovat meille luovuttamattomia ja millaisissa asioissa käytäntö tai käsitys voi muuttua tai millaisista asioista uskovaiset voivat rauhassa olla montaa mieltä. Jumalalta on hyvä rukoilla apua näihinkin tilanteisiin.

Rauhallisesti voidaan sitten todeta notta moomma oikiaas ja tootta väärääs. Huolinkaiskorttia voidaan käyttää tietysti. Se on aina kätevä. Avoimuutta kaipaisin totisesti. Tässäkin tekstissä puhutaan avoimuudesta ja samaan aikaan ammutaan kaikenlainen avoimuus ja kritiikki alas.

Lähipiirissämme saattaa olla uskoa tunnustava ihminen, joka käy seuroissa ja jonka kanssa on ihan mukava jutella ajallisista asioista. Silti saman ihmisen esiintyminen sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla ihmetyttää. Asiasta on syytä keskustella hänen kanssaan rauhassa ja rakkaudessa. Ei ole väärin pohtia asioita. Voimme kysyä ja kyseenalaistaakin. Keskeistä on se, missä tarkoituksessa toimimme. Onko tavoitteena oppia ymmärtämään entistä syvällisemmin Jumalan ihmeiden maailmaa, hänen valtakuntaansa ja sen opetusta vai onko tarkoituksena rikkominen ja repiminen tai omien päämäärien saavuttaminen?

Avoimesti saamme keskustella ja olla asioista eri mieltä :) Saanko minäkin kyseenalaistaa? Minun tarkoituksenani kyllä on ymmärtää paremmin.

Jossakin vaiheessa tällainen hämmennystäkin aiheuttanut ihminen joutuu ratkaisemaan, mitä hän haluaa ja mihin hän uskoo. Jumala on pitkämielisempi kuin me ihmiset. Hän ei suin päin syökse ketään ulos valtakunnastaan vaan antaa ihmiselle aikaa tehdä ratkaisunsa (Luuk. 13:6-9). Lopulta ihmisen on valittava, haluaako hän elää Jumalan lapsena lasten valtakunnassa vai luopuuko hän uskostaan. Seuroissa puhuja totesi samasta asiasta Raamatun mukaisesti: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista." (Matt. 6:24.)

Kirkon oppi.. Vain täällä pelastut? Vain tässä laumassa. Vain tietyllä tavalla. Vain tietynlaisen sanamuodon kautta. Vain meidän. Vain minun.

Minua puhutteli jo lapsena tuo edellä oleva Luukkaan evankeliumin kohta, jossa hedelmättömälle viikunapuulle annetaan armonaikaa. Vanhan käännöksen mukaan puutarhuri pyysi: "Herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauvan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan" (Luuk. 13:8 ). Sonnittaminen eli lannoitus on juuri sitä yhdessä uskon perusteiden tutkimista ja evankeliumin lupauksiin turvaamista. Siitä viikunapuu saa ravintoa ja alkaa jälleen tuottaa Jumalan mielen mukaisia hedelmiä.

Hyvä sentään, että annetaan armon aikaa. Sonnittajia kyllä löytyy. :) Ihan sananmukaisesti.

Kaima Kirkolliskokouksessa

2011-11-09T21:14:00.000-08:00

Johannes Leppänen:

"Arvoisa puheenjohtaja, sitten juuri tähän aiheeseen liittyen. Hyvin arkana, voisi sanoa jopa vavisten puhun seuraavaksi yhden herätysliikkeen parista asiasta, jotka ovat olleet tässä vuosien varrella ja viime vuoden aikana paljon julkisuudessa. Voisi sanoa, että luupin alla. Te varmasti arvaattekin, eli vanhoillislestadiolaisuus ja siellä kaksi asiaa ehkä ylitse muiden. Nämä paljon puhutut hoitokokoukset ja tämä murheellinen, surullinen, traaginenkin asia eli lasten hyväksikäyttö. Minä en käytä tätä puheenvuoroa puolustaakseni mitään sen kaltaista toimintaa, mikä on Jumalan kasvojen edessä syntiä ja loukkaa toista ihmistä ja erityisesti kun se loukkaa Jeesuksen esimerkin mukaan Jumalan valtakunnan suurimpia. Tämä ei nouse tästä pohjasta. Mutta haluan tuoda muutaman näkökulman esille sen vuoksi, että julkisuudessa tätä aihetta on käsitelty koko liikkeen näkökulmasta aika yksipuolisesti ja liikkeen sisällä on väistämättä tullut sellainen ajatuskuva, että kun nimen jäljessä on merkintä vanhoillislestadiolainen, on se automaattisesti hyväksynyt tai hyväksymässä tämän kaltaisen menettelyn. Näinhän ei ole. Ensiksi näistä paljon puhutuista hoitokokouksista 1970 ja 1980 -luvuilla. Sen verran teen vertailun, että Rauhanyhdistyksen organisaatiohan on hyvin samantyyppinen kuin kirkonkin organisaatio: Itsenäiset rauhanyhdistykset, itsenäiset seurakunnat, jotka ovat se toiminnan ydin, sitten on keskusyhdistys ja on Kirkkohallitus, joka tukee kaikin mahdollisin keinoin toimintaa ja samalla hoitaa tiettyjä yhteisiä tehtäviä. SRK hoitaa lähetystehtävän, organisoi rippikoulutyön, leirityön ja tukee rauhanyhdistysten lapsi- ja nuorisotyötä, joka on varsin laajaa. Julkisuudessa esitetään, että hoitokokoukset 1970-luvulla organisoitiin SRK:sta, että sieltä tehtiin ohjelma minne mennään, ketä puhutellaan ja niin edespäin. Tämä ei pidä paikkaansa."

Mutta juurihan pahoiteltiin, että oli järjestetty keskusyhdistyksen toimesta 488 kokousta!!

"Olen itsekin ollut tuollaisessa hoitokokouksessa. Olen ollut myös hoidon kohteena ja kiitän siitä Taivaan Isää vilpittömästi. Voisi sanoa niin, että siitä syystä ja sen johdosta olen teidän edessänne uskovaisena miehenä. Rauhanyhdistykset pyysivät apua, jos tällaista sanontaa voisi käyttää, että me emme nyt selviä, meillä on vähän pakka sekaisin näissä asioissa. Tämä oli se päälinja, mutta kiistämätön tosiasia on, että tuossa toiminnassa tapahtui taitamattomuuksia ja virheitä. Jos itsekin rupeaisin tällaisen sapluunan kautta niitä muutamaa tilaisuutta katsomaan, niin eihän ne inhimilliset tekijät hyvältä tuntuneet. Mutta se, että sieltä jää hyvä mieli ja kiitollisuus ennen kaikkea Jumalalle, se sielunhoito on tätä päivää. Julkisuudessa on esiintynyt sellaisia kannanottoja, että kristillisyydessä pelätään tänä päivänä uuden hoitokokousten kierteen käyntiinlähtöä. Voin vakuuttaa teille, että se ei pidä paikkaansa. Sielunhoitoa toivottavasti tehdään edelleenkin ja uskon, että sitä tehdään niin kauan kuin tässä maailman ajassa uskovaisia ihmisiä on. Jumala on näin tarkoittanut ja sanassaankin sen sanoo: "Neuvokaa teitä keskenänne ja sitä enempi kuin näette sen päivän lähestyvän". Mutta se, että me samalla tunnistamme ja tunnustamme ne virheet ja taitamattomuudet, jotka äsken sanoin."

Hoitokokous on hengellistä terrorismia ei sielunhoitoa. Sielunhoidossa ihminen hakee itse apua. Hoidossa kiusataan ylhäältäpäin! Kaima on kokenut siunausta, mutta on tuhansia, joiden kokemus on ihan toinen.

"Se virhe tapahtuu aina silloin, kun Jumalan rakkaus menee tilanteesta, ovesta ulos, silloin tulee vallankäyttöä ja kaikki muut elementit. Mutta jos Jumalan rakkaus saa olla tilaisuudessa mukana, lopputulos on aina kaikille hyvä. Sitten tähän toiseen aiheeseen, josta ei voi muuta todeta, kuin että se on järkyttävä asia. Että on esiintynyt lasten hyväksikäyttöä. Mutta siihenkin sanon heti alkuun, että julkisuudessa on myös esitetty kannanottoja, että se olisi meillä hyväksyttävää, että meillä opetetaan ja meillä ei pidetä sitä pahana asiana. Jotkut ovat sanoneet, että se on kulttuurissa ja rakenteessa. Kiistän jyrkästi tämän asian. Aina on opetettu ja opetetaan edelleenkin, että lasten hyväksikäyttö ja lapsiin puuttuminen kuten Jeesus opetti, me muistamme kaikki sen myllynkivivertauksen, joka on kova ja karmea, mutta se on totta: "joka yhdenkin näistä pahentaa". Me uskomme näin ja me opetamme näin. Mutta miksi on sitten tapahtunut näin? Yksittäiset uskovaiset ovat langenneet."

Tutkijat tutkikoot. Sittenhän se selviää.

"En tiedä onko tässä salissa minun kanssani yhtään ihmistä, joka kokee että on joutunut syntiin. Luulen että on, sillä meitäkin koskee se, että yksikään ei ole synnitön. Tämä ei ole puolustelua, mutta siinä mielessä haluan tämän kertoa, että tämä leimaaminen, että liikkeen piirissä oleva leimataan tällä tavalla, sekään ei ole mukavaa. Me panimme ulkopuolisen asiantuntijan toimesta tutkimuksen liikkeelle ja siitä tutkimuksesta selvisi, otan esille vain kaksi asiaa: Ensiksikin lopputulos oli se, kuten äsken sanoin, että opetuksessa ei puolusteta tai hyväksytä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa, ei missään muodossa. Toiseksi, hyvin laajassa leirityössä, nuoriso- ja perhetyössä, tätä ongelmaa ei myöskään ole havaittu. Se on siis yksittäisten ihmisten lankeemus. Ja se on murheellinen ja surullinen asia. Sanon kolmannen kerran, tarkoitukseni ei ole millään tavalla sitä puolustaa. Tässä yhteydessä on myös mainittu se, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä käytetään rippiä synnin peittona. Emme me opeta näin. Me opetamme, että ripissä voi sopia asiat Jumalan kanssa, Jumalan välimiehenä rippi-isän kanssa, mutta sen jälkeen, jos on kysymys ajallisesta rikoksesta tai johonkin muuhun ihmiseen kohdistuvasta väärästä teosta, pitää se asia sovittaa tai sopia. Näin opettaa Jumalan armo. Me olemme tehneet tämän asian tiimoilta hyvin paljon yhteistyötä viranomaisten kanssa ja olemme erittäin kiitollisia siitä. Viranomaiset ovat suhtautuneet hyvin luottamuksellisesti ja antaneet meille apua ja lisänneet osaamistamme näiden asioiden käsittelyssä. Ennen kaikkea uhrien ja myös siihen joutuneiden ihmisten kohdalla. Olen myös kiitollinen siitä, että myös kirkon johto on tukenut meitä näissä vaikeissa asioissa ja niiden käsittelyssä kun olemme yrittäneet lisätä avoimuutta. Siitä esimerkkinä viikko sitten sunnuntaina piispa Peuran puheenvuoro Jyväskylän Rauhanyhdistyksen 100-vuotisjuhlissa, jossa hän kannusti, antoi tunnustusta ja kritiikkiä, mutta erityisesti tukea avoimuuden lisäämiseksi. Sen haluan tässä sanoa, jopa pöytäkirjaan merkiten, että Kotimaa-lehden uutisointi tuosta tilaisuudesta ei vastannut tilaisuuden kulkua lainkaan. En tiedä olenko koskaan elämässäni ennen, näin julkisesti tiedotusvälineiden kohdalla sanonut, mutta paikalla olleena sen nyt sanon. Ystävyydellä ja rakkaudella. Enkä ole suitsimassa tiedotusvälineiden suuta, mutta jossakin on myös se todellisuuden ja tulkintojen välinen raja. Tänäkin päivänä ja edelleen tulevaisuudessa vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden tärkein tehtävä seuroissa, kaikissa toiminnoissa on pitää esillä Jumalan sanaa, armollista Jumalan tahtoa, jonka ytimenä on anteeksiantamuksen evankeliumi. Tämä on se tärkein työ ja tehtävä. Sitä tehdään raadollisten ihmisten kautta, syntisten ja vikaisten ihmisten kautta, mutta tämä on se päätehtävä. Ja tämän toivoisi myös kysyvän ihmisen löytävän. Me uskomme edelleen ja myös opetamme niin, että yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden päästään kerran kunniaan. Kiitoksia kuluneesta neljästä vuodesta, kärsivällisyydestä itseäni kohtaan ja puheenvuorojani kohtaan. Tämä on ollut rikastuttava kausi. Täällä on mukavia ihmisiä ja tämä joukko on vakavissaan, tosissaan rakentamassa kirkkoa. Ja toivon, että itse voin olla niissä tehtävissä, joissa konsanaan tulevaisuudessa olen, tätä työtä tekemässä. Rakentamassa yhteistä kansankirkkoa. Kiitoksia."

Etelän Metia. Sehän se ne virheet tekkee.

Kaiken kaikkiaan aika jännä puheenvuoro. Tämä on siis pidetty eilen kirkolliskokouksessa Turussa. Puheeseen on viitattu jo mm. Kotimaa24 blogissa.

Kielletty Laulu:

2011-11-09T10:51:00.000-08:00

Eräällä RY:llä hyllytettiin alla oleva laulu. Se ei kuulemma ole rauhanyhdistykselle sopiva. :) Tälle ei voi kuin nauraa. :) Elämme siis oikeasti vuotta 2011. Mitäköhän seuraavaksi hyllytetään tai ketä?

refrain:
Aja hiljaa isi nyt vaan,
Niin sitten illalla leikitään.
Aja hiljaa isi nyt vaan,
Niin mä kiltisti odottamaan jään.

Isin töihin on mentävä autollaan,
Mä ikkunaan jään aamulla katsomaan.
Ja mä vilkutan ja äitikin vilkuttaa,
Hyvän matkan toivotuksen isi näin saa.

refrain

Ja illoin kun isin taas nähdä saan,
Mä kiipeän polvelle istumaan.
Ja mä kyselen, mitä isi taas tuonut on.
Isin tasku aina on niin arvaamaton.

Aja hiljaa isi nyt vaan
Niin sitten illalla leikitään.
Aja hiljaa isi nyt vaan,
Niin mä kiltisti odottamaan jään.

Aja hiljaa isi nyt vaan,
Niin sitten illalla leikitään
Aja hiljaa isi nyt vaan
Niin mä kiltisti myös odottamaan jään.
Kiltisti myös odottamaan jään.
Kiltisti myös odottamaan jään.

ValtaKunta

2011-11-09T02:39:00.000-08:00

Mitä se on:
”14 Kylvömies kylvää sanan. 15 Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois. 16 Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan 17 mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta. 18 Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan 19 mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. 20 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää."
26 Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. 27 Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. 28 Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. 29 Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut."
30 Vielä Jeesus sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? 31 Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, 32 mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa."”

Mistä erotan Valtakuntalaisen:
”10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."”

Valtakuntalaisuus ei ole kiinni ulkoisesti hurskaasta muodosta. Se on kiinni sisäisestä hurskaudesta. Se ei kysy korvakorujen perään tai viitan tupsujen oikeamuotoisuuden perään. Se kysyy sieluntilaa.

Valtakunta on sisällisesti teissä:
”20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
22. Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.
23. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.
24. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.”
Valtakunta ei ole syömistä tai maallisia organisaatioita:
”17. sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.

Lapsi on Valtakunnan Kunniakansalainen:
”16. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."”
”22. Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
24. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!”

Valtakuntaan pääsee:
3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
”5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. ”

Valtakuntaan päästäkseen ei tarvita tietyn ihmisjoukon tietynlaisia taikasanoja. Valtakuntaa ei voi ihmisvoimin rajata. Rajan vetäminen voi päinvastoin olla Sielunvihollisen työtä.

Hyvä Sanoma:
”16 "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.*

Miksi Valtakunta on:
”16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. ”

Pyydettynä vaan ei vaadittuna

2011-11-08T23:38:00.000-08:00

Lupauduin mukaan kirkollisiin vaaleihin:

Yhteisellä Tiellä

Uusi Kirija

2011-11-08T08:07:00.000-08:00

Likelta on tullut uusi kirja Iloisen Talon Kellarissa.
Suosittelen hankkimaan. Kunhan pääsen kunnolla tutustumaan opukseen, arvioin sitä laajemmin.

Kotimaan juttu

Systeemi

2011-11-04T06:53:00.001-07:00

Jos(siis jos), olisi olemassa Systeemi(mikä tahansa), joka aiheuttaa sen, että tulee eriasteisia uhreja, mitä tällaiselle systeemille pitäisi tehdä?

Hajottaa?

Eheyttää? :9

Räjäyttää?

On olemassa Systeemi(kenties niitä on paljon), jonka piirissä monet uhriutuvat. Onko se systeemin vika vai uhrin?

Paha on kaikissa ihmisissä. Pahuus on raskasta erityisesti silloin, kun sen takana on joku tavallinen ja kiltti naapurinsetä(tai täti). Jos pahantekijä on inhottava hirviö, on asia helpompi tajuta ja kestää. Sille löytyy syy; katso millainen hirviö! Jos Kiusaaja on kunnollinen ja mukava ihminen, yksi meistä, on vaikeampi käsittää miksi Kiusaaja kiusaa.

Kunnollisen Kiusaajan tunnistaminen ja vastuuseen saattaminen voi olla sekin hankalaa. Ehkä kukaan ei usko? Ehkä kaikki ajattelevat, että kiusaamiselle on oltava syy? Että eihän tuo nyt syyttä kiusaa?

Kiusaaja voi myös oikeasti luulla olevansa oikealla asialla. Kiusaaja saattaa kuvitella, että lähimmäisen jatkuva piinaaminen on jotenkin juuri se right thing to do. Mitenköhän käy jos Kiusaaja havaitsee joskus toimineensa vuosikymmeniä väärin? Kolkutteleeko omatunto? Tuleeko Paha olo? Tuleeko halu korjata?

Sitten on niitä, jotka nauttivat muiden alistamisesta. Kaikki yhteisöt, jotka jollakin tavalla perustuvat auktoriteetteihin, ovat alttiita sairaille narsisteille, jotka saavat elinvoimansa muiden alistamisesta ja kiusaamisesta. Nämä yksilöt ovat tavallisiksi ja kilteiksi naapurinsediksi ja tädeiksi pukeutuneita hirviöitä.

Ehkä se hajottaminen on sitten ainoa vaihtoehto? Vai onko kuitenkin Toivoa?

Kukka

2011-10-28T07:32:00.000-07:00

Vuokko on päättänyt lopettaa plokkaamisen. Harmi. Vuokko teki rohkean teon kun kirjoitti asioista avoimesti ja omalla nimellä. Arvostan häntä.

Ymmärrän Vuokon ratkaisun hyvin. Tiedän, mitä avoimuudesta voi pahimmillaan seurata. Tai mikä minä olen puhumaan pahimmasta, mutta laidasta tajuan jotakin Systeemistä.

Toivon, että Vuokko saa rauhan. Toivon, että kaikenlainen kiusaaminen loppuisi. Toivon, että Vuokon elämä on jatkossa parhainta. Toivon, että elämä voittaa ja Usko säilyy.

Jos tunnet Vuokon henkilökohtaisesti, älä heitä kiveä. Halaa. Älä katkaise vartta, vaan anna kasvulle voimaa. Älä juoruile, jos et uskalla kohdata suoraan. Älä rasita Vuokon läheisiä turhilla puheilla. Niiden sijaan ole tukena.

Jos tunnet jonkun muun Kukan, toimi samoin.

Tiukalla uskonnollisuudella on aivan liikaa uhreja. Liian vähän on niitä, jotka sietävät avoimuuden. Aivan liian vähän on niitä, jotka uskaltavat puolustaa kedon Kukkia kun pahat ihmiset käyvät niitä tallomaan.

Aivan liikaa on niitä, jotka hyökkäävät kivet kourassa kohti. He eivät ehdi edes miettiä, kuka heittäisi sen ensimmäisen kiven. Kivet ovat ilmassa jo paljon ennen sitä.

"Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."

Mo Tii Vi

2011-10-25T23:05:00.000-07:00

Kommenteissa aika-ajoin kysellään motiivien perään. Jännä. Kun vasta-argumentit loppuvat on helppo ryhtyä epäilemään, päivittelemään tai keksimään motiiveja. Kun kalikka kalahtaa kipeästi, täytyy keksiä syy kivulle.

Näissä piireissä yleensä heilutetaan joko eriseurakorttia tai katkeruuskorttia. Kaikki, mikä on jollakin tapaa uutta, on eriseuraista. Eriseuraleimakirvestä on viime vuosina käytetty 70-luvun tapaan ellei jopa ahkerammin. Henkilö, joka esittää nk. "vääriä" kantoja on tietysti katkera ja hänet voi siksi ohittaa kokonaan.

Hassua.

Ei minulla ole mitään erityisiä motiiveja. Kirjoittelen mitä sattuu mieleen juolahtamaan. En kuvittele muuttavani mitään. Kirjoitan jos siltä tuntuu. Ei siihen sen korkeampia pyrkimyksiä liity. Missään tapauksessa en halua perustaa mitään seuroja en eri enkä sama seuroja. Niitä on jo maailmassa ihan riittävästi!

Variseukset; Matt:

2011-10-24T23:25:00.000-07:00

2 "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. --- 4 He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.

8 "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. 9 Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. 10 Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. 11 Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. 12 Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Voi teitä!

13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

15 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.

23 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. 24 Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!

25 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! 26 Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!

27 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. 28 Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.

---

Kovin tuttua. Korvakorut ja muu ulkoinen on tärkeää. Sisäinen ei. Taakkoja sälytetään ihmisten kannettavaksi. Niin raskaita, että kaikki uupuvat. Johtomiehet on korotettu äidiksi ja tärkein on unohdettu. Valtakunnan ovet suljetaan ja rajoja vartioidaan.

(oikeus)murha

2011-10-24T01:19:00.000-07:00

Olen kuullut, että eräissä tapauksissa hoidon ja ulosheittämisen seurauksena on neuvottu perheenjäseniä, että yhtä jäsentä on pidettävä pakanana ja publikaanina(tässä on ehkä unohdettu se hurskas publikaani).

Joka tapauksessa on kehotettu tekemään perheen sisällä selväksi, että valtakunnan raja menee perheen sisällä. Tilanne on tietysti kuvottava ja järkyttävä. Se voi johtaa jopa kuolemaan.

Olen mietiskellyt, että kumpikohan voima jyllää kun innolla hoidetaan; Pahuus vai Hyvyys? Oma kantani on selvä. Tietysti joskus voi olla aito hätä lähimmäisestä. Tämä hätä perustuu kuitenkin opittuun harhaisuuteen, eikä ole kristillistä. On otettu annettuna jotakin, jota ei ole muisteltu koetella. On uskottu muiden väittämät asiat tosiksi. Hoitajakin siis voi olla uhri. Tiedän, että on niitäkin, jotka nauttivat toisten alistamisesta ja kiusaamisesta. Kenen asialla he ovat? Jumalanko vai Vanhan Vihtahousun? Jälleen kuvittelen tietäväni vastauksen.

Erään Hoidon Tulos

2011-10-21T07:07:00.001-07:00

Antti Pentikäinen Kotimaassa

2011-10-21T07:06:00.000-07:00

Pois pelko Herran kansa

Yli kymmenen vuotta sitten minuakin haastateltiin Sana-lehdessä olleeseen juttuun, jonka yhteydessä todettiin, että vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen pitäisi tehdä tiliä menneisyyteensä liittyvän hengellisen väkivallan kanssa – tai ainakin pahoitella tapahtunutta. Ajatus ei saanut silloin kovin lämmintä vastaanottoa. Samalla viikolla kuusi ihmistä lensi Oulusta kertomaan miten se oli sopimaton ajatus. Nyt reilun kymmenen vuoden jälkeen, kun osin samat ihmiset olivat tulleet toiseen johtopäätökseen, tuli vieläkin tippa silmään.

Minulle asia ei ole tärkeä siksi, että sain siitä joskus korvilleni. Tuhannet ihmiset ovat joutuneet kantamaan hengellisen väkivallan aiheuttamia taakkoja turhaan ja nyt heillä on ainakin toivoa päästä siitä vapaaksi. Tervehtyminen usein alkaa vasta silloin, kun tunnustetaan, ettei jokin asia mennyt oikein ja pyydetään sitä anteeksi.

Sen sijaan tämänkin mielenmuutoksen yhteydessä esiintyi kiusauksia esittää muunneltua totuutta. Vaikka hoitokokouksia ei aivan 70-luvan mittakaavassa enää olisi, samanlaista hengellistä väkivaltaa esiintyy liikkeessä edelleen ja se on hyvin SRK:n tiedossa.

Esimerkiksi eräälle kirkkomuusikolle on järjestetty aina 70-luvulta lähtien säännöllisesti monenmoisia kokouksia. Viimeisimmät ovat tältä syksyltä ja näiden kokouksien järjestämisessä on viime vuosinakin lähes poikkeuksetta ollut mukana SRK:n johtokunnan jäseniä. Kirkkomuusikon erhe on ollut siinä, että hän on laulanut kirkossa hengellistä musiikkia. Jos tämä ei ole hengellistä väkivaltaa, niin mikä. Tai paremminkin kyse on vuosikymmeniä jatkuneesta hengellisestä terrorista.

Rehellistä olisi todeta, että 70-luvun perintönä vanhoillislestadiolaisen yhteisön yhdeksi perustunteeksi on jäänyt pelko. Tämän pelon syiden tunnistaminen ja hoitaminen on liikkeen tulevaisuuden kannalta valtavan tärkeää. Pelko voi pitää laajaa herätysliikettä yhtenäisenä, mutta se murentaa lopulta sen sisimmän kuin syöpä.

Olen havainnut, että vanhoillislestadiolaisten suurimpia pelkoja on joutua yhteisössä sielunhoidollisen huomion kohteeksi. Jokainen tietää esimerkkejä siitä miten vaikeita kokemuksia ihmisille näistä tilanteista on jäänyt. Sielunhoidossa liikutaan ihmismielen kaikkein pyhimmillä alueilla, jossa pelolle ei pitäisi olla mitään sijaa. Pelon olemassaoloa kuvastaa sekin, miten rehellistä puhetta pidetään liikkeessä edelleen kummallisella tavalla rohkeana, vaikka rehellisyyden tulisi olla enemmän normi kuin poikkeus – myös totuudellisuutta tavoittelevissa hengellisissä yhteisöissä.

SRK:n asiasta nyt tekemässä julkilausumassa oli yksi erityisen merkittävä lause: ”On jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, miten tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle.” Sitä olisi voinut jatkaa toteamalla, miten käsittämätöntä on sekin, miten kauan näin ilmeisen asian tunnustaminen kesti.

Muutama viikko sitten olin Matti Myllykosken kanssa puhumassa rauhasta. Yhtäkkiä Myllykoski ryhtyi julistamaan, miten Jumalan valtakunta on rauhan valtakunta. Sitten hän tunnusti, ettei kaiken kokemansa jälkeen enää uskonut ihmisyhteisöihin. Arvelin valtakunnan kenties tulevan esiin siellä, missä inhimillisen todellisuuden sijaan astuu armon todellisuus.

Muistan lapsena miten minulle kerrottiin vanhasta saarnamiehestä Arvi Hintsalasta. Hänen kerrottiin tuumanneen, että jos vain tietäisi tulevansa jossakin muualla autuaaksi, hän välittömästi kädestä pitäen jokaisen hyvästelisi. En tiedä mitä Hintsala oli kokenut, mutta hän uskoi vielä sellaiseen mitä ei ollut nähnyt.

Väärin meni.

2011-10-12T02:14:00.000-07:00

Päivämies: Pääkirjoitus kokonaisena:
"Pääkirjoitus: SRK:n johtokunta keskusteli ajankohtaisista kysymyksistä"

"Tunnettiin murhetta muun muassa siitä, että julkisiin puheenvuoroihin liikkeemme yhteisissä kokoontumisissa ja kannanotoissa on harvoin kyetty löytämään riittävästi rakkautta ja lämpöä, joka tavoittaisi uhrin – hänet, jota on kohdeltu väärin.

Tavallisesti uhri voi saada apua ja tukea luottamuksellisissa ammattiauttajan terapeuttisissa tai uskonystävän kanssa käydyissä sielunhoidollisissa keskusteluissa. Merkitsevää näissä viimeksi mainituissa keskusteluissa ovat rinnalle asettuminen, kuuntelu ja evankeliumin nostava armo. Aina ei keskusteluissa ole osattu toimia oikein. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisi tietoisesti haluttu tehdä väärin."

Noniin.. Tätähän sitä on koitettu toitottaa. Sillä seuraksella, että kaikki uhrin etua ajaneet on ajettu sivuraiteelle ja ulos. Uhreja julkisesti puolustaneet on julkisesti tuomittu arkin tervaajiksi ja valtakunnan likaajiksi. Se on tietysti jännä, että asia ei meinannut mennä perille, vaikka rautakankea koitettiin vääntää.

Olisikohan tässäkin anteeksipyynnön paikka? Johanna Hurtigista(Johannaa on johdon taholta kurmuutettu viimeksi toukokuussa pitkässä palaverissa) voisi aloittaa. Ja Päivämiehessä mielellään.

Anteeksi

2011-10-10T23:27:00.000-07:00

Lainaukset Kotimaa24.fi

"Vanhoillislestadiolaisia edustava Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunta pyytää anteeksi liikkeen 1970-luvun niin kutsuttujen hoitokokousten opillisia harhoja ja väärinkäytöksiä."

"Olavi Voittosen mukaan kyse on anteeksipyynnöstä."

Tähän on tultu. Ja hyvä niin. 11 vuotta sitten muutamat tuolloin nuoret veljet kehottivat pyytämään 70-lukua anteeksi. Seurauksena oli ankara hoito. Henkioppeja, joista näitä veljiä syytettiin, oli melkoinen liuta. Nyt ajattelu Oulussa on muuttunut tässäkin asiassa. Hyvä, että järki voittaa. Muutosta tapahtuu.. Tietysti odotan nyt anteeksipyyntöä esimerkiksi näiltä kolmelta kiusatulta.

"Kannanilmaisussa opillisilla harhoilla viitataan vanhoillislestadiolaisuuden sisäisiin virtauksiin, joista puhutaan erilaisina henkinä. Voittosen mukaan henget saivat aikaan tekoja, joita liikkeessä ei pidetty oikeina. Näitä henkiä kutsuttiin muun muassa ”kuivaksi”, ”hempeäksi” ja ”kososlaiseksi” hengeksi. Hoitokokousten ongelma oli Voittosen mukaan muun muassa siinä, että siellä ei välttämättä riittänyt puhe jostakin konkreettisesta synnistä, vaan hoidettavien täytyi ikään kuin ”kaivaa itsestänsä esiin tällainen henki”. Tämä oli Voittosen mukaan väärin."

Mitä tapahtuu nyt? Ottaako SRK yhteyttä kaikkiin niihin, jotka näiden henkien perusteella heitettiin Saatanalle? Saavatko ne korvauksia, joiden oma tai läheisten elämä meni henkioppien haistelun takia pilalle?

"Väärinkäytöksiksi Voittonen nimeää myös hoitokokouksissa ilmenneen julki- ja pakkoripin. Voittonen myöntää, että hoitokokouksissa on ollut hengellistä väkivaltaa."

Tämä on tärkeää!! MUISTA, että julki- ja pakkorippi ovat väärinkäytöksiä nyt myös SRK:n mielestä. Elä siis koskaan alistu niihin.

"Tosin hän muistuttaa myös, että valtaosa koki kokoukset positiivisesti."

Tästä voi tietysti olla montaa mieltä. Kaikki, joiden kanssa olen puhunut ovat eri mieltä.

"Se, miksi liike pyytää nyt anteeksi hoitokokouksia, johtuu Voittosen mukaan ennen kaikkea siitä, että liikkeellä on käynnissä historiankirjoitus, jossa siirrytään seuraavaksi kirjoittamaan vuosia 1962-2006 käsittelevää kolmatta osaa. Voittosen mukaan jo 1960-luvun yhteiskunnallinen arvomurros on ollut historiallisena pohjana 1970-luvun lopun hoitokokouksille. Ari-Pekka Palolan vuosia 1946-1961 käsittelevä historiateoksen toinen osa on juuri valmistunut."

Koska siis kirjoitetaan historiaa, on ollut pakko myöntää tapahtunut tosiasia. Tosiasia, joka on tiedetty alusta asti. Tosiasia, joka on tähän päivään asti kielletty.

"SRK:lla oli viikonloppuna käytyä keskustelua varten käytössään selvitys hoitokokouksista. Se oli laadittu SRK:n johtokunnan ja työvaliokunnan pöytäkirjoista. Julkisia hoitokokouksia oli paikallisissa rauhanyhdistyksissä 488. Niissä oli mukana SRK:n edustajat."

Tässä on merkittävä juttu. SRK oli kokousten alullepanija, vaikka toisin on tähän asti väitetty. Kokouksia järjestettiin 488!!!! Kuinkakohan moni kuoli ennenaikaisesti niiden takia?

"Olavi Voittonen itse määrittelee hoitokokouksen ”sielunhoidolliseksi keskusteluksi, jossa tarkasteltiin uskonelämään liittyviä joko opillisia tai eettisiä kysymyksiä ja harhautumia”.
- Kirkon historiassahan tällaisia on iät ja ajat käyty, mutta sitten kun keskusteluissa mentiin tietyn rajan yli, se sai vääriä piirteitä, Voittonen sanoo."

Koska rikollista toimintaa on ollut ennenkin, mitäpä sitten jos mekin kämmäämme jatkuvasti..

"Voittonen katsoo hoitokokousten vähentyneen ja loppuneen 1980-luvun alkuvuosina, mutta sielunhoito ei hänen mukaansa voi ”Jumalan seurakunnassa loppua”. Voittosen mukaan liike ei voi jatkossakaan välttyä siltä, että jotkut voivat kokea tällaisen sielunhoidon negatiivisesti."

Tämä ei pidä paikkaansa. Tiedän useita 2000-luvulla pysyvästi työkyvyttömäksi hoidettuja. Olen itse seurannut läheltä hoitokokouksia. Ne jatkuvat tänäänkin. Yhä tänään. Todellisuutta ei muuksi muuta terminologia.

Myönnämme, mutta emme myönnä. Pyydämme anteeksi,(ööö eikun anteeksi emme pyydä anteeksi vaan pahoittelemme, emmekä pyydä anteeksi sitä vaan tätä eikun siis emme pyydä anteeksi vaan pahoittelemme sitä eikun siis tätä) mutta oikeassa olimme silti.

ALLA LEHDISTÖTIEDOTE KOKONAISUUDESSAAN

Lehdistötiedote 12.10.2011

SRK:n historiatyö jatkuu

Ari-Pekka Palolan kirjoittama Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historian toinen osa, Evankeliumin työ laajenee julkistettiin 8.10 2011 Siikatörmällä. Nyt julkaistu teos päättyy vuoteen 1961. Edellinen osa, Kahden kuoren suojassa, käsitteli SRK:n organisaation vaiheita vuosina 1906–1946.

Julkistamisen jälkeen SRK:n johtokunta kävi alustavaa keskustelua historiatyön jatkosta ja totesi että työ edellyttää 1970-luvun tapahtumien kriittistä ja avointa tarkastelua.

Menneisyydestä on syytä ottaa oppia

Johtokunta totesi, että menneisyydestä on syytä ottaa oppia. Tosiasioita on kyettävä kohtaamaan avoimesti ja rehellisesti silloinkin, kun ne eivät ole meille mieluisia. Tämä koskee myös niin sanottuja hoitokokouksia, joiden taustalla on 1960-luvun laaja monin eri tavoin uskonyhteisöön vaikuttanut yhteiskunnallinen arvomurros. Keskiolut vapautui 1969, televisiosta tuli uusi ilmiö maaseudulla, ja 1970-luvun alussa alkoi kunnallinen ehkäisyneuvonta. Suhtautumista televisioon, syntyvyyden säännöstelyyn ja keskiolueen jouduttiin pohtimaan yhdessä.

Keskusteluissa saatiin kokea kaivattua sielunhoitoa. Valitettavasti vuosikymmenen puolesta välistä alkaen ns. hoitokokouksissa ilmeni myös vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja niistä johtuneita väärinkäytöksiä.

Johtokunta pahoittelee esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä ja toteaa: ”Yhteisö koostuu yksilöistä, niin myös uskovien yhteisö. Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan”.

Hoitokokouksissa koettiin siunauksen hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.

ja Jatkaa;

2011-10-07T03:02:00.000-07:00

Lähde: Laestadiana 20. Db:1
Kullervo Hulkko 1942-1962. Tekstien tarkka ajankohta ei ole tiedossa.
Lainaukset Hulkon tekstistä:

”mainittiin, kuinka maaseudullakin lapsirajoitus on nykyään käynyt yleiseksi, ja kehoitettiin, mikäli mahdollista, pohtimaan tätä arkaluonteista asiaa.”

Asiaan ei siis ollut kantaa.

”Meillä tulee olla Herran antamaa rohkeutta ottaa kanta, jonka me olemme valmiit saattamaan kansankirkkomme ja koko kansan tietoisuuteen.”

Pittäähän se olla kanta. Joka asiaan.

”Lapsirajoituksesta ei tietääksemme puhuta mitään Raamatussa, ellei sellaiseksi tulkita Hebrealaiskirjeen sanaa; Avioliitto pidettäköön kunniassa ja aviovuode saastumattomana. Se että Raamattu vaikenee tässä kohta on mielestämme merkki siitä, että lapsirajoituksen käsittely kristillisessä etiikassa on sen tahto. Kristillisyyden puhujain kokouksissa ei siitä varmaankaan ole myös aikaisemmin keskusteltu.”

Juuri näin. Lapsirajoituksesta EI PUHUTA MITÄÄN RAAMATUSSA.

Kirjoituksessaan Hulkko toteaa, että tuohon aikaan syynä lapsirajoitukseen yleensä oli köyhyys ja myös naisasian nouseminen esiin. Lisäksi hulkko mainitsee ”mukavuuden”.

Hulkko on tajunnut jotakin olennaista:
”Seksuaalisen seurustelun syvä tarkoitus ei ole lasten syntyminen. Sukupuoliyhteys ei ole vain hedelmöittymisen väline vaan myös avioliiton rakkauden korkein ilmaus.”

Asiallisen pohdinnan jälkeen Hulkko päätyy mielenkiintoiseen johtopäätökseen.

”Lapsirajoitus on vastoin Raamattua.”

Siis HETKINEN. Tässähän menee hitaampi solmuun. Ensin hän on todennut, että Raamattu ei puhu mitään ehkäisystä. Lopputulos on kuitenkin tämä. :) Erittäin merkillistä mutkailua.

Näinhän tämä menee. Sama kuvio toimii vaikkapa televisioasiassa; ensin todetaan, ettei asiaan löydy ratkaisua Raamatusta, mutta johtopäätöksenä asiallisenkin pohdinnan jälkeen on, ettei uskovaisessa kodissa ole sontaluukkua..

Johtopäätös on selvä; ihmissääntöjä kaikki tyynni!!

Big E. Historiakatsaus: muutoksen tuuli

2011-10-05T23:40:00.000-07:00

Nythän on niin, että kannat vaihtuvat. Välillä on luotettu lääkäriin, välillä ei. E-asia on tunteita herättävä. Tohtisinkohan väittää, että usein eräs keskeinen vaikutin on inhimillinen kateus; koska minä kestin, sinunkin pitää kestää. Tai tohdinhan minä, koska tiedän, että on.

E kuuluu jokaisen perheen sisäiseen harkintaan. KENELLÄKÄÄN ei ole oikeutta tulla kyselemään Sinulta, mitä makuuhuoneessasi tapahtuu. Sinulla on oikeus päättää. Ehkäisykysymykseen ei löydy vastausta Raamatusta. Siksikin Sinä päätät. Luoja on antanut Sinulle ruumiin ja sielun siksi, että päätät. Jos olet itse päättänyt, että haluat suuren perheen, arvostan valintaasi suuresti. Jos puolestasi päätöksen on tehnyt joku vanhojen äijien kokous, hämmästelen, mutta tavallaan ymmärrän senkin. Jos Sinua painostetaan lähiympäristössäsi, tulen surulliseksi(ehkä jopa vihaiseksi).

On myös hyvä muistaa, että kenenkään ei ole avioliitossakaan pakko suostua seksiin. Jos Sinut pakotetaan seksiin kyseessä on raiskaus. Raiskaus voi tapahtua myös avioliitossa. Raiskaus on rikos.

Alla oleva historiakatsaus osoittaa, että tulokulmassa on ollut eroja. Näin on muidenkin maallisten asioiden kohdalla. Tänään kysymys vaikuttaa kuitenkin perheiden elämään enemmän kuin koskaan ennen, koska yhteiskunta ei tue suurta perhettä kuten ennen. Koska suuri perhe on harvinaisuus ja kummajainen. Koska suuri perhe on stigma.

Uskon, että tuon historiakatsauksen perään jossakin vaiheessa joskus tulee jotakin tällaista:

"Lapset ovat Jumalan lahja. Jumala on antanut ihmiselle viisauden ja järjen. Jumala on antanut ihmiselle omantunnon. Näihin nojautuen voimme turvallisin mielin katsoa tätäkin kysymystä ja todeta, että ehkäisy on perheen sisäinen kysymys."
Päivämies 201X

Siionin Lähetyslehti Maaliskuu 1950

”AVIOLIITTO
Sanoimme jo edellä, että avioliitto on luomisjärjestys. Se on siis ulkonainen yhteys luonnollista elämää varten. Jumala, on säätänyt sen syntiä silmällä pitäen, Paavali kirjoittaa: "Jos he eivät voi hillitä itseänsä, niin menkööt naimisiin, sillä parempi on naida kuin palaa" (l Kor. 7:9). Epäpuhtauden ja haureuden synti, niinkuin kaikki muukin synnin viettelys, väijyy kaikkialla. "Mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan ja samoin vaimokin miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa ja samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa" (l. Kor. 71 2—4).
Avioliitossa on myös julkisoikeudellinen puoli. Avio koskee koko kansaa ja kansakunnan tulevaisuutta. Sen tarkoituksena on suvun jatkaminen, uuden sukupolven synnyttäminen, "lisääntykää ja täyttäkää maa!" Näin kehoitetaan uusia aviopareja vihittäessä. Ja kehoitus on raamatullinen. Meidänkin kansamme menestys riippuu kodeistamme. Niinkuin äiti on kodin sydänliekki, niin myös koti on yhteiskunnan turva. Tarkoitamme tietysti sellaisia koteja, joissa vakavasti vaalitaan elämämme elinjuuria. Näitä koteja saisi olla paljon runsaammin, kuin mitä niitä nykyään on.
Kullervo Hulkko.”

PMS 25.4.1957
Oulussa 25.4.1957
”Lasten oikeudesta elää
”Kun siis nykyaikana kuulee kyseltävän, mitä on sanottava lapsirunsaudesta tai mitä syntyväisyyden ihmismenetelmäisestä rajoittamisesta, riittää kristilliseksi yleisneuvoksi jokaiselle kehoitus valvoa henkilökohtaisesti omassa elämässään sitä, ettei sotke krstillissiveelliseen kilvoitukseensa tämän katoamaan tuomitun synnin maailman kulttuurioptimistisia laskelmia.
Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaisen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden, Meidän on toisin sanoen, tunnustettava valantehneen lääkärin asiantuntemuksen oikeus siinä, missä lääkärin on virkavastuunsa vuoksi astuttava yksityisen elämämme sektoriin. Silloin me myös siirrämme vastuun syntyväisyyden aiheelliseksi katsotusta rajoittamisesta kokonaan lääkärin vastuulle. Nimenomaan tässä kohden on meillä syytä tehostaa kristillisen valvomisen tärkeyttä, Niin perin helposti voi käydä siten, että lasten jatkuvan saamisen katsotaan tapahtuvan oman elämänmukavuuden kustannuksella, jolloin käännytään lääkärin puoleen valituksin, mistä todellinen terveyttä vaarantava aihe puuttuu. Ja muistettava on, että synnyttäminen on aina niin terveyttä vaarantavaa, että ellei taivaallisen Isän armo ulottuisi siinäkin vaiheessa äitiin, ei sitä kestettäisi. Pyhä Jumala suojelee toki luomisjärjestystään! Toisaalta tulisi lääkärien moraalia valvoa niin kristillisenä, että he tuntisivat vastuunsa ja käsittäisivät lapsen elämisen oikeuden rajoittamisen asiaksi, josta on kerran vastattava Hänen edessään, joka ihmiselämän antoi ja toteutti siinä Iankaikkista Olemustaan.”

Päivämies no 31, 2.8.1967
”Veli Lauri Taskila esitti toisen alustuksen, joka käsitteli lapsirajoitusta. Alustuksessaan hän käsitteli mm. seuraavia asioita:
1. On todettava viha lapsia kohtaan. Vanhassa Liitossa oli häpeä, jos ei ollut lapsia.
2. Liikakansoittumisen vaara, pelätään, ettei kohta kaikki sovi seisomaan. Puhutaan räjähdysmäisestä lisääntymisestä.
3. "Mitä enemmän heitä vaivattiin, sitä enemmän he lisääntyivät"
4. Äitien terveys. Ei aina aiheetonta. Jumala sanoo kuitenkin viimeisen sanan.
5. Uskovaiset pilkan ja ivan kohteina lastensa tähden.
6. Israelin kansa uhrasi lapsiaan Molokille. Tämän Jumala kielsi. "Sano myös Israelin lapsille: kuka ikänänsä Israelin lapsista, eli muukalaisista, joka Israelin lasten seassa asuu, siemenestänsä Molekille antaa, sen pitää totisesti kuoleman: maan kansan pitää häntä kivittämän kuoliaaksi. Ja minä asetan minun kasvoni sitä ihmistä vastaan, ja hävitän hänen kansastansa, että hän Molekille siemenestänsä antanut ja minun pyhäni saastuttanut on, ja minun pyhää nimeäni häväissyt. Ja jos maan kansa sitä ihmistä säästää, joka siemenestänsä Molekille antanut on, niin ettei he sitä surmaa, niin minä kuitenkin sitä ihmistä vastaan minun kasvoni asetan, ja hänen sukuansa vastaan, ja hävitän sen ja kaikki jotka hänen perässänsä Molekin kanssa huorin tehneet ovat, heidän kansastansa." (3 Moos. 20: 2— 5).
7. Meidän kansan Molokki on korkea elintaso, sen alttarille menee suuri osa tämän kansan lapsia.
8. Suositellaan monia tuhokeinoja. Surmaamista jo siemenasteella ei pidetä syntinä. "Onan antoi pudota siemenen ja turmeli sen, ja se paha kuin hän teki, ei kelvannut Herralle, joka myös kuoletti hänet." 1. Moos. 38: 9—10.
9. Yksi hirvittävin keino lasten surmaamiseen on abortti. Niin tehdään joissakin sivistysmaissa yhtä paljon kuin synnytyksiä.
10. Eräs kirkonmies ihmetteli, miksi pakanaäiti tunteen omantunnon tuskia, kun hänelle tehdään abortti. Ei kait tiennyt, että pakanoillakin on omatunto.
11. Kun on haastateltu 6 abortin saanutta naista, on kaikilla ollut tunnontuskat. Syynä aborttiin on yhdessä ollut taloudelliset vaikeudet, toisella horjui terveys, kolmannella oli kunniakysymys, oli
eletty esiavioliitossa ja jäljet täytyi saada peittoon. Seurauksena olivat omantunnon tuskat. Kun eräs tällainen näki kolmevuotiaita lapsia, jonka ikäinen olisi ollut hänenkin abortilla poistettu lapsensa, säikähti kuin käärmeen nähdessään.

Alustuksessa esitetty asia on vakava monessakin mielessä. Ennen kaikkea sielun autuuden tähden, mutta myöskin kansallisen tulevaisuuden tähden. Viimeksi mainitun huolen ovat nähneet jo monet tiedemiehemme, jotka suorittavat väestökehityksen arviointia. Näiden kysymysten iankaikkisuus näkemyksen johdosta syntyi pitkä ja vilkas keskustelu. Lähtökohtana tässäkin keskustelussa oli se, että meillä jokaisella on päämääränä iankaikkinen elämä, ja että synti on sellaista tavaraa, joka erottaa ihmisen Jumalasta, ja niistä mitä uskolle on luvattu. Näissä asioissa hyvän omantunnon säilyttäminen on sinänsä jo taistelua ja sen tekee yhä ankarammaksi jumalisen ja jumalattoman maailman asenne, jota tukee hengellisten johtajien arvovalta. Keskustelun tuloksena tultiin yksimielisesti sinen tulokseen, että Jumalan valtakunta sanoutuu irti kaikesta, mikä vähänkin myötäilee mielipidettä säännösitelyn luvallisuudesta. Vaikkakin tämä asia on aina ollut selvä Jumalan valtakunnassa, on se kuitenkin aiheuttanut monile heikkoutta uskon kilvoituksessa ja on eksytty käyttämään tarkoituksellisesti tukena asioista annettujen lausuntojen yksityiskohtia kokonaisuudesta irrotettuina UM:n haastatteluihin ja sen moniin vääristelyihin annettu vastaus oli mielestämme selvä ja tässä mielessä aukoton, mutta sekin kaipasi vielä täsmentämistä.

Valittiin toimikunta laatimaan lyhyt yhteenveto jälkimmäisen alustuksen johdosta pidetystä keskustelusta. Se kuuluu seuraavasti:
"Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei tämän takia sovi kristityille. Raskauden keskeyttämisestä todettiin samoin entisen mukaisesti, että se on aina murha. Selvennyksenä ja tarkennuksena Päivämiehessä olleeseen kirjoitukseen kokous ilmaisi kantanaan, että jos lääkäri toteaa raskauden jo keskeytyneen kohdussa, silloin kristitty antautukoon vapaasti lääkärin hoitoon.
Kokouksen valitsemina kannanilmauksen laatijoina Jämsässä 3. 7. -67
Erkki Reinikainen Heikki Saari Seppo Sutinen"

Kristityn perhesuunnittelu. Päivämies nuo 27, 30,6,1971. Regina Laitinen
”Kristityn perhesuunnittelu
SIILOIN KUN Jumala loi tämän ensimmäisen avioparin tähän maailmaan, antoi Hän myöskin heille tehtävän. Näinhän on kirjoitettu: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi Hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille, kasvakaat, lisääntykäät ja täyttäkäät maata".
SAMA PARATIISIN käärme se silloinkin on asialla, kun se nykyajan nuorelle uskovaiselle avioparille alkaa neuvomaan: jos nyt ei muutamaan vuoteen tulisikaan lapsia ja sittenkin vain pari kappaletta, kun on noita lukuvelkojakin. Koti pitäisi saada kuntoon ja siihen menee paljon rahaa, kun toisillakin on kauniit kodit. Autokin pitäisi saada. Keski-ikäisillä se usein luettaa jo olevia lapsia ja huolehtii heidän kasvatuksestaan, elatuksestaan, koulutuksestaan ja lukemattomista muista menoista. Lopputulos: ei meille mitenkään voi enää lisää lapsia tulla. Tähän rientävät maailman viisaat neuvomaan perhesuunnittelua ja muita menetelmiään. Tältä suunnalta luvataan myöskin kuin käärmeen saarnassa viisautta ja tietoa järjestää tämä ajallinen elämä niin mukavaksi, että ei ainakaan lapsen itku pääse häiritsemään vanhempien yöunta. Luvataan suurta viisautta; tulette kuin Jumala, tiedätte mikä on hyvä ja mikä on oikein, mikä taas on pahasta. Saatte vallan elämän ja kuoleman ylitse.”

[Päivämies no 31, 28.7.1971]
”On tullut aika, että uskalletaan ajat ja lait muuttaa ja puhutaan hirmuisesti Jumalaa vastaan. (Dan.
7:25). Ennen ei ole uskallettu lakejakaan niin muuttaa kuin nyt. Nyt lasten murhat tehdään lailliseksi. Lapset revitään äitien kohdusta ja tahritaan kädet pienempien verellä. Se on marttyyrien verta laajimmassa mitassa kuin koskaan aikaisemmin. Nämä kauhistukset on yhdistetty ajan hengellisten lähetystyöhönkin. Niitä viedään heidän mielestään valona ja pelastuksen evankeliumina pakanoille.
Voimmekin hyvällä syyllä kysyä, käskikö Kristus lähettiläittensä opettaa lapsisäännöstelyä. Heistä voi sanoa Jeesuksen sanat: "Antakaa heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat" (Matt. 15:14).
Heikki Saari”

”Ajankohtaiset asiat tutkittavina seurakuntavanhinten ja puhujain kokouksessa Vitikkalan koululla Jämsän suviseurojen aikana
Aikamme ilmiöt
Päivämies no 9, 23.2.1972
Toinen kysymys on: — Avioliiton alentaminen ja sen pyhyyden loukkaaminen on pöyristyttävää. Ns. omantunnon avioliitto, so. susipari-idea, ja kollektiiviperhe korotetaan Jumalan säätämän avioliiton rinnalle Ja jopa yläpuolelle. Kuudennen käskyn rikkomista ei pidetä syntinä. Perhesuunnittelua Ja syntyvyyden säännöstelyä lisätään kaikkien kouluaineiden yhteyteen. Lapset houkutellaan tietoisesti ehkäisyvälineitä käyttäen sukupuoliaktin harjoittamiseen. Monenlaista muutakin moraalittomuutta tulee esille eräänlaisena pakkosyöttönä mm, kouluradio- ja TV-ohjel-missa. Esim. aivan asiallinen aihe katkaistaan keskeltä poikki ja väliin mahdutetaan tanssia, kortinpeluuta, ryypiskelyt, alastomuuden kuvausta jne.”

"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)

Vakuuksia

2011-10-04T02:02:00.000-07:00

Yhtä asiaa en ymmärrä; jos kerran vakuudet ovat niiin loistavat, miksi kukaan muu ei niitä halua?

Koko juttu Talouselämässä

Talouselämä kertoo Kreikka takauksista:

"Ehdot ovat seuraavat:

Vakuudet saadakseen Suomen tulee maksaa osuutensa 1,4 miljardia euroa Euroopan pysyvässä vakuusrahastossa yhdellä kerralla vuonna 2013, kun taas muut maat maksavat osuutensa viiden vuoden aikana.

Suomen saama korko lainalleen on alhaisempi kuin muilla mailla.

Jos Suomen vakuudet realisoituvat, varat on jäädytetty, kunnes väliaikaisen kriisirahaston ERVV:n laina-aika menee umpeen. Tämä tarkoittaa 15-30 vuotta, eli vakuuksien saaminen voi mennä 2040-luvulle.

Vakuudet saavat olla maksimissaan 20 prosenttia lainatakauksen arvosta.

Vakuudet saadakseen Suomen tulee maksaa osuutensa 1,4 miljardia euroa Euroopan pysyvässä vakuusrahastossa yhdellä kerralla vuonna 2013, kun taas muut maat maksavat osuutensa viiden vuoden aikana.

Suomen saama korko lainalleen on alhaisempi kuin muilla mailla.
Jos Suomen vakuudet realisoituvat, varat on jäädytetty, kunnes väliaikaisen kriisirahaston ERVV:n laina-aika menee umpeen. Tämä tarkoittaa 15-30 vuotta, eli vakuuksien saaminen voi mennä 2040-luvulle.

Vakuudet saavat olla maksimissaan 20 prosenttia lainatakauksen arvosta.
Näistä ehdoista viimeinen tarkoittaa, että suurin osa lainatakauksesta jää joka tapauksessa ilman vakuuksia."

Katso: Tottelemiskoe

2011-10-03T06:13:00.001-07:00

http://areena.yle.fi/video/1317328677408

Ihmisistä 8 kymmenestä on valmis tottelemaan täysin järjettömiä käskyjä ja sääntöjä, jos he luottavat käskyn antajaan. Näinhän systeemit pysyvät pystyssä; järjettömiä sääntöjä pidetään pakollisina.

Mitään perustetta säännöille ei ole, mutta näin on aina...

Tuttu Tunne :)

2011-09-28T01:45:00.000-07:00

Iltalehti:

"Poliisin syyniin joutunut artikkeli julkaistiin Vartiotorni-lehdessä, jota Jehovan todistajat julkaisevat ympäri maailmaa. Tekstissä varoitettiin seuraajia liikkeen hylänneistä "vääristä opettajista", joita kutsuttiin siinä "henkisesti sairaiksi".

- Oletetaan, että lääkäri kehottaa sinua välttämään jotakuta, jolla on tarttuva, tappava tauti. Tietäisit, mitä lääkäri tarkoittaa, ja noudattaisit hänen kehotustaan tarkasti. No, luopiot ovat "henkisesti sairaita", ja he yrittävät tartuttaa toisiin epälojaalit opetuksensa, artikkelissa todettiin."

Koko Juttu

Vääristä opettajista ja henkisesti sairaista on puhuttu muuallakin.. Lehtiin asti sentään tällaiset jutut eivät kai ole päätyneet.

......

2011-09-27T21:43:00.000-07:00

http://areena.yle.fi/video/1316978963880

Hoitokokkous

2011-09-26T07:04:00.000-07:00

Jouduin hoidettavaksi. Minua oltiin aivan kuin rakkaudella lähestymässä. Alhaaltapäin puhuteltiin. Ihan asiallisesti. Jouduin hämmennyksen valtaan. Tajusin, että en ollut ajatellut loppuun asti tekoni seurauksia. Ymmärsin toimineeni taitamattomasti, ehkä jopa väärin. Olin ajatellut itseäni, mutta en muita. Päätin, että muitakin on kuunneltava. On seurattava saara-äidin neuvoja ja tehtävä parannus.

Poistin nimittäin plokini internetin avaruuden aalloilta. Ajattelin, että olen sanonut kaiken ja liikaa. Ajattelin, että kirjoittakoot muut. Ajattelin, että ei tällä nyt niin suurta merkitystä voi olla. Ajattelin, että aikansa kutakin. Ajattelin, että helpompi ilman. Ajattelin, että lepään. Ajattelin, että en kadu kirjoittamaani, mutta olkoon tämä tässä. Näin ajattelin.

Sain yhteydenottoja. Osa tuli erittäin yllättäviltä tahoilta. Minulle entuudestaan tuntemattomat ottivat yhteyttä. Ihmiset olivat huolissaan. Ihmiset olivat pelästyneitä. Mitä on tapahtunut, kyseltiin. Oletko kunnossa? Huoli oli aitoa ja se kosketti.

Eräs Weli kirkasti, että plokilla on ollut monille suuri merkitys. Siitä on kiusattu saanut lohtua. Murrettu on jaksanut sen takia hetken. Syytetty on tajunnut tuskansa syyn. Helvettiin heitetty on tajunnut olevansa Taivaan valtakunnan kunniakansalainen.

Siksi. Siksi palautin plokin. Olkoon se täällä. Jos yksi saa siitä avun, se riittää. Se on itseasiassa älyttömän paljon se. Kiitos ja anteeksi.

Lainausta

2011-09-21T23:50:00.000-07:00

Teoksesta; Omalla äänellä. T.H.Ilves

"Valtaapitävät tiesivät, että yhteinen tieto oli olemassa, eikä se kadonnut minnekään sen takia, ettei siitä saanut puhua. - - He tiesivät, että muutkin tiesivät, eivätkä he halunneet, että siitä tehtäisiin näkyvää muistutusta. - - Minua ihmetyttää tässä se, että kaikkihan todella tiesivät totuuden. Siksi he pelkäsivät sitä. He vaikenivat, ikään kuin totuutta ei olisi ollut olemassa, mutta kaikki oli olemassa silti."

Vanhin vai Nuorin?

2011-09-21T00:03:00.000-07:00

Olen etsinyt erästä lausuntoa, josta minulle on kerrottu.

Etsivä löytää;

Kaleva 22.3.2009 Olavi Voittosen haastattelu.

Nähdäänkö vielä päivä, jolloin SRK:n johtokunnassa on naisia?

"Minä en siihen ota kantaa, mutta lähtökohtana on ollut se, että johtokunnan koostumus nousee Uuden testamentin vanhin-ajatuksen pohjalta. Uuden testamentin mukaan seurakuntien päättäjät olivat miehiä kuten nyt meidän piirissämme."

Kielletyt Termit

2011-09-20T22:45:00.000-07:00

Eduskunnassa ei saa käyttää esimerkiksi termejä persu tai kepu. Kielletäänkö samantien myös vaikkapa termit;

lesta, lessu, körtti, skörde, femmalainen, hellari, hihhuli, lepanteri, lebanderi?

Onko vihapuhetta kertoa totuuksia?

Onko se vihapuhetta, jos joku vastustaa vaikkapa naispappeutta tai homoutta raamatun perusteella?

Onko se vihapuhetta, jos kerrotaan, että lestadiolaisuudessa on pedofiilitapauksia?

Virkistys

2011-09-18T23:41:00.000-07:00

Sain olla aivan kuin virkistymässä eilen Turun ryhdistyksellä. AlustajaWeli puhui uskomattoman viisaasti. Ihan piti miettiä, että kuulenko oikein. Myös muutamat puheenvuorot virkistivät mieltä.

Järkikö voittaisi?

Ihmettelijälle:

2011-09-17T06:50:00.001-07:00

1. Maan päällä on Jumalan valtakunta. Sen rajat ovat näkymättömiä. Koska valtakunta koostuu ihmisistä, se voi erehtyä; valtakunnan jäsen ihmisenä on erehtyväinen. Jumalan lopullinen valtakunta taivaassa ei erehdy.

2. Raamattu ei puhu rippisalaisuudesta mitään. Koko salarippi on katolisen kirkon keksintö, kuten mm. E. Reinikainen on kirjoittanut jo 1980-luvulla. Venäjän lakeja en tunne, mutta uskoisin, että ilmoitusvelvollisuuksia on sielläkin. Suomessa laissa ortodoksisesta kirkosta on säädetty rippisalaisuudesta ortodoksisen kirkon papeille. Ortodokseilla rippi on sakramentti. Katolisten osalta vastaavaa lakia ei meillä ole.

Kysyjälle

2011-09-16T07:20:00.000-07:00

Mielestäni:

1. Seurakunta ei ole erehtymätön. Tämä on mielestäni yksiselitteisesti ja todistettavasti näin. Erehtymätöntä ihmisten ajallista yhteisöä ei ole eikä tule.

2. Maallikon ja papin vaitiolovelvollisuudet ovat erilaisia. Maallikon moraalinen vaitiolovelvollisuus väistyy silloin, kun esimerkiksi lapsi elää olosuhteissa, jotka voivat olla hänelle vahingollisia. Maallikon osalta lastensuojelulain mukaisesti riittää, että huoli herää. Tietyissä tilanteissa on oikeuden lisäksi velvollisuus tehdä ilmoitus.

Pappia sitoo kirkkolain mukainen ehdoton vaitiolovelvollisuus eli rippisalaisuus.

Monoa

2011-09-15T00:09:00.000-07:00

Näyttää siltä, että Halla käy aholla. Ehkä hän käytti sopimatonta sävyä facebook päivityksessään. Minä olisin kyllä pystynyt käsittämään heiton huumorina. Kuvio olisi toinen, jos kyse olisi ollut puolivakavasti esitetystä kolumnista tai muusta perustellummasta kirjoituksesta.

Joka tapauksessa näyttää väistämättömältä, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja vaihtuu. Ehkä samalla hajoaa persujen eduskuntaryhmä. Seurauksena on tietysti vain ja ainoastaan kannatuksen kasvu.

Kenkää voi saada myös siksi, että kirjoittaa kirjoituksia, jotka eivät rakenna. Kaikkinaisen kirjoittamisen pitäisi rakentaa. Toisinaan se voi tarkoittaa sitä, että totuutta ei saa kirjoittaa julki. Jos kirjoittaa totuutta, se ei rakenna ja saa kenkää. Pitää kirjoittaa asiat, "kuten ne ovat aina ennen olleet". Tai kuten on kaikkinaisina aikoina erinomaisen hienosti niiden kuviteltu olevan.

Tuo on muuten ehkä kaikkien aikojen huonoin argumentti, vaikkakin kovin paljon käytetty. "Näin on aina opetettu." "Näin on aina uskottu." Eikä se ole edes totta. Ellei pysty perustelemaan kantaansa, voi aina sanoa, että "jo ennenuskoneet"...

Lue

2011-09-12T00:36:00.000-07:00

Lue

TÄMÄ

Katumus

2011-09-11T23:57:00.000-07:00

Katsoin juuri Nokiamission entisen johtajan Markku Koiviston julkiripin. Minusta se oli puhutteleva. Voi vain kuvitella, miltä tuntuu koko systeemin rakentajasta mennä kannattajiensa eteen ripittäytymään. Se, mistä asioista ripittäydyttiin, ei ole välttämättä olennaisinta. Tässä tapauksessa tosin silläkin on suuri merkitys. Jos Koivisto oli pakotettu rippiin, hän joutui uhriksi. Jos hän halusi itse selvittää julkisesti tekonsa, nostan hattua.

Eilen kuuntelin Eero Huovisen saarnaa radiosta. Huovinen puhui vääristä sanoista. On olemassa vääriä sanoja tai ainakin väärässä tilanteessa käytettyjä sanoja. Tietysti on myös sanoja, joita olisi pitänyt tietyssä tilanteessa käyttää, vaikka uskallusta ei ole ollut.

Näiden johdosta tulin ajatelleeksi, että minäkin olen käyttänyt vääriä sanoja väärissä paikoissa. Blogissa kirjoittamieni asioiden takana seison, mutta tiedän, etten ole aina osannut käyttää oikeita sanoja.

Haluan pyytää anteeksi, jos olen väärillä sanavalinnoillani pahoittanut Sinun mielesi.

Asiat saavat riidellä ja argumentointi saa olla kärjekästäkin. Henkilöiden välistä riitelyä en halua.

Restentti

2011-09-10T23:30:00.001-07:00

Väyrysen Paavosta tulee virallinen resitenttiehokas. Jännä juttu. Kisassa on myös muita hyviä ehdokkaita. Ensimmäiseksi tulevat mieleeni Pekka Haavisto, Eva Biaudet ja Sauli Niinistö. On mistä valita. Ja saattaahan kisaan ilmaantua vielä vaikka ketä.

Egyptin ja Israelin välit vaikuttavat kiristyvän. Nk. pyhällä maalla on tapeltu vuosituhansia. Tuskinpa se yhtäkkiä loppuu. Oma valtio lähtökohtaisesti pitäisi palestiinalaisille saada. Tuskinpa sekään lopettaa vihanpitoa. Sillä on liian pitkät juuret.

Vastakkainasettelua on myös muualla. Kai se on toisinaan väistämätöntä. Lähtökohtaisesti yritetään tietysti ensimmäiseksi mitätöidä vasta-argumentti. Helpointa on lähteä siitä, että epäilee motiiveja. Näin ei tarvitse välittää itse asiasta. Olen itse törmännyt siihen, että asiallisen vasta-argumentoinnin sijaan on kerrottu haistetun väärää henkeä tai sitten on vain todettu, että jokin ei rakenna. Sopivan epämääräisiä juttuja, joita ei tietenkään tarvitse sen kummemmin perustella.

Uskon silti, että tulee aika ja nyt jo on, jolloin avoin keskustelu on mahdollista. Leimaamista keskustelemisesta vielä seuraa, mutta uskon, että tulee aika, joilloin näin ei enää ole.

Vastaus

2011-09-07T02:31:00.000-07:00

"Pari retorista (ei tarvitse vastata) kysymystä blogistille:

- Tarvitaanko uskon asioista "keskustelua", jonka yleisönä on koko maailma?

- Tarvitaanko "nuoleskelua" (omien mielipiteiden tukea) tältä maailmalta?

- Ajatteleeko blogisti, että omalla nimellä keskustelu netissä on sama asia kuin "oman nimen kirjoittaminen elämän kirjaan taivaassa"?"

Eikös se keskustelu koko maailman kuullen ole juuri erään puusepän pojan käskyn mukaista? Miksi keskustelun pitäisi tapahtua piilossa suljettujen ovien takana?

Tarvitseeko kysyjä nuoleskelua? Jokainen ihminen kaipaa varmasti hyväksyntää jollakin tasolla. En etsi nuolijoita. Etsin totuutta. Etsin mahdollisuutta oman mielipiteen vapaaseen ilmaisuun.

Tuo viimeinen kysymys on jo aika huvittava. : )

Ajatteleeko kysyjä, että ryhdistyksellä vierailu on oman nimen kirjoittamista elämän kirjaan taivaassa? Minun käsitykseni on, että ihminen ei voi kirjoittaa nimeään elämän kirjaan. Se on ihan muissa käsissä.

Ja vielä:

arvostan kaikenlaista keskustelua. Myös nimetöntä. Hienoa, että tämäkin ploki voi toimia keskustelualustana.

Nimetön

2011-09-06T23:53:00.000-07:00

Kotimaan24 sivustolla käydään nimetöntä keskustelua lestadiolaisuudesta. Hyvä kun keskustellaan.

Silti nimettömyys hätkäyttää. Kun meillä on kerrottu olevan vapaus ja oikeus keskusteluun ja kyselyyn. Kun meillä on kerrottu vallitsevan täydellisen avoimuuden. Kun meillä on kerrottu vapauden ja rakkauden vallitsevan.

Mistä se johtuu, että omalla nimellä ei voi/saa keskustella?

Tämän kysymyksen haluaisin taas kerran tuoda vaihetuspöydälle aivan kuin yhteisen tutkimisen aiheeksi.

Aamulehti

2011-09-06T01:07:00.000-07:00

"Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä tapahtuneita lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä on puitu oikeudessa tällä vuosituhannella noin 30 tapauksessa. Jälleen viime viikolla sai syytteen törkeästä lapseen kohdistuvasta haureudesta Uudellamaalla asuva lestadiolaismies.

Uskontojen uhrien tuki -yhdistystä uutiset eivät yllätä.

Puheenjohtaja Joni Valkila sanoo, että tiukasti miesten johtamat, sisäänpäin lämpiävät yhteisöt ovat alttiita seksuaalisuudesta kumpuaville ongelmille.

– Riski on suuri yhteisöissä, joissa miehet ovat hengellisiä auktoriteetteja ja naisten ja lasten asema on huono. Naiset kelpaavat äideiksi ja liikkeen toimintaa tukevaan työhön. Miehet johtavat ja määräävät asioista. He ovat siksi hyvin valmiita puolustamaan toistensa käytöstä ja vastahakoisia uskomaan, että väärinkäytöksiä tapahtuisi.

Näissä ryhmissä myös herkästi ajatellaan, että niiden tapa ajatella ja uskoa on ainoa oikea. Siksi ne pyrkivät kiivaasti varjelemaan mainettaan ja peittelemään ongelmia.

– Ne yrittävät luoda toiminnastaan helposti kiiltokuvamaista käsitystä. Asiat ovat hyvin ja ihmiset onnellisia. Tähän ei sovi lainkaan, että paljastuu ikäviä asioita.

Seksuaalisuus on intiimiä ja uhrille häpeällistä. Ja koska näyttö kilpistyy usein sanaksi sanaa vastaan, kunnioitettua johtajaa uskotaan helpommin kuin rivijäsentä, naista tai lasta.

– Monesti rikoksetkaan eivät päädy viranomaisille. Siksi nämä yhteisöt voivat karkeasti sanoen olla pedofilian paratiiseja: väärinkäytöksistä kun ei jää kiinni, Valkila sanoo.

Uskonnon uhrien tukiyhdistykseen otetaan yhteyttä seksiin liittyvissä ongelmissa, mutta useimmin siltä haetaan tukea, kun halutaan erota tai tullaan erotetuksi ryhmästä."

Koko juttu löytyy täältä

Onhan meillä halu

2011-09-05T23:52:00.000-07:00

Eräällä paikkakunnalla pidettiin keskustelutilaisuus. Osa oli kutsuttu osa ei. Osa tuli paikalle osa ei. Osa tuli, mutta ei ollut läsnä. Osa oli läsnä, vaikka ei ollut paikalla. Henki leijui kattojen yllä.

Keskusteltiin kafkamaisessa hengessä siten, ettei kukaan oikein päässyt kärryille mistä oli puhe. Huolta tuntui kuitenkin olevan. Tarkkaan ei osattu sanoa, mistä kannettiin huolta. Pää kenossa vaan todistettiin, että ollaan oltu niin huolissaan.

Keskustelun lopputulos jäi epäselväksi. Päätettiin, että jatketaan keskustelua. Kyllä ne muutamat vielä nöyrtyvät huomaamaan huolen, vaikka kukaan ei sitä osaisikaan osoittaa. Henki osoittaa. Sokoslainen henki jos ei muut. Alennusmyyntihenki.

Huolinkainen katseli tilannetta ryhdistyksen kynnykseltä. Se oli ottanut hyvän lokoisan asennon, koska tiesi, että juttu kestää ikuisuuden. Virnistäen se katseli porukkaa, pudisti hyväntahtoisesti päätään ja avasi sanomalehden. Tätä huvia riittäisi loputtomiin.

Terve kiihkoilu

2011-09-05T01:22:00.001-07:00

Tupakointi raskauden aikana on äärimmäisen vaarallista. Aiheesta on taas olemassa uutta tutkimustietoa. Alla linkki aamulehden juttuun. Vaarallisuus on tietysti ollut tiedossa pitkään. Silti jaksetaan painottaa, että kristillisyydessä on "terveen kiihkoton" suhde tupakointiin. En ymmärrä yhtään. Pitäisi olla esimerkiksi lasten ja nuorten tupakointiin terveen kiihkeä suhtautuminen.

Alkoholiin kyllä suhtaudutaan kiihkomielisesti. Siinä suhtautumisessa ei liene kovinkaan paljon tervettä kiihkottomuutta.

Samoin terveellineen kiihkottomuus on kaukana suhtautumisessa urheiluun. Ruumiin hyvinvoinnin harjoittamiseen suhtaudutaan kielteisesti, koska kaikki seuraurheilu on pannassa. Sen sijaan terveen kiihkottomasti suhtaudutaan siihen, että 10-vuotias sauhuttelee häissä paksua sikaaria luojan luomaa kehoa turmellen.

Rohkenen väittää, että tämä on yksi esimerkki kulttuuritraditiosta. Tupakointiin on aina suhtauduttu sallivasti. Siitä käytetään myös termiä "ainoa sallittu". Eihän siitä mitään tulisi jos sen kieltäisi; kukaan ei välittäisi kiellosta.

artikkeli löytyy
Täältä

Jännää

2011-09-02T22:55:00.000-07:00

Pravdan mukaan liikkeellä on eksyttäjiä. Kehoittaisiin siis olemaan tarkkana. Onhan tietysti niin, että oikeasti eksyttäjät saattavatkin olla aivan toisaalla kuin on annettu ymmärtää. Eksyttäjiä saattaakin löytyä juuri niiden keskuudesta, jotka osoittavat muita. Ehkä ne osoittelijat ovatkin eksyttäjiä?

Koiviston kerrotaan hätyytelleen miehiä. Sinänsä tämä ei yllätä. Tietysti emme vielä tarkkaan tiedä mistä on kyse. Mitään rikollista ei kuitenkaan kuulemani mukaan ole tapahtunut. Mielenkiinnolla aion seurata ensi viikon sunnuntain tilaisuutta. Kai se jostakin näkyy. Ja ellei, tieto kulkee internetin aikana nopeasti. Luojan kiitos.

Merkittävä tekijä monella tapaa on tämä netti. Se on vaikuttanut olennaisella tavalla myös Valtakuntaan. Ihmiset saavat tietoonsa asioita, joista he eivät ennen tienneet. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta. Toisaalta kuten meille on todistettu esimerkiksi Päivämiehessä; totuus tekee vapaaksi. Ole siis turvallisella mielellä ja kaiva totuus esiin. Se vapauttaa.

enbuske:

2011-09-02T01:45:00.001-07:00

Enbusken teksti
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82037-holynpoly-on-holynpolya-tiibetissakin

Sallittu Hetelmä

2011-09-01T06:37:00.000-07:00

ArmoEtuus

2011-08-31T23:47:00.000-07:00

Ei. En ole hylkäämässä maallikkorippiä kokonaan. Näin monet ovat luulleet. Päinvastoin ajattelen, että vaikeiden asioiden purkaminen on hieno asia, kunhan siitä ei tule pakonomaista luettelointia, jota vastaan Lutheerus aikanaan nousi.

Kyllä. Aivan oikein. Olen sitä mieltä, että papin ja maallikon vaitiolovelvollisuudet ovat erilaisia Suomen lain mukaan.

Salarippi, josta jo entiset pyhät ovat kirjoittaneet, on kirkon keksintö. Ihan hyvä keksintö. Ei siinä mitään. Salaripissä ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle, jonka välikätenä toimii toinen ihminen. Näitä tunnustettuja syntejä ei saa lähtökohtaisesti kaivella. Maallikkoa koskee salaripin osalta moraalinen vaitiolovelvollisuus. Papille on kirkkolaissa säädetty lailla rippisalaisuus.

Nythän on niin, että moraalinen vaitiolovelvollisuus väistyy tietyissä tilanteissa. Eli toisinsanoen; maallikolla on lakien vaatimusten mukaisesti velvollisuus kertoa myös ripissä kuulluista asioista esimerkiksi silloin, kun kyseessä on lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ja on todennäköistä, että teko jatkuu ja se voitaisiin ilmoituksella estää. Jos ei ilmoita, voi joutua kuudeksi kuukaudeksi vankilaan.

Maallikolla on aina myös oikeus, toisinaan velvollisuus, tehdä lastensuojeluilmoitus, kun hän ripissä törmää sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsen etu vaatii ilmoituksen tekemistä.

Pappi ei saa koskaan kertoa ripittäytyjän henkilöllisyyttä. Pappi voi joutua tekemään ilmoituksen silloin, kun kyseessä on törkeä rikos, joka on hankkeilla. Tällainen voi olla esimerkiksi lapsen törkeä hyväksikäyttö, joka voitaisiin estää. Pappi ei saa tällaisessakaan tilanteessa kertoa ripittäytyjän henkilöllisyyttä. Ei edes välillisesti.

Sitten on vielä tämä hankala tilanne, jossa tekijä ripittäytyy uhrilleen(kyse voi olla monelaisista rikoksista; pahoinpitelyistä hyväksikäyttöihin). Tällaisessa tilanteessa uhria ei sido mikään vaitiolovelvollisuus. Hänellä on oikeus puhua anteeksikin annetusta asiasta terapiassa ja myös poliisille. Uhria ei myöskään saa vaatia antamaan anteeksi. Jos hän on oikeasti joskus sydämestään valmis antamaan julmuuden anteeksi, hyvä niin. Vaatia sitä ei kuitenkaan saa. Absoluution hokeminen tyhjänä fraasina ei paranna ketään. Todellinen anteeksiantaminen voi vaatia aikaa ja on tilanteita, joissa se ei ole koskaan mahdollista.

Kuka ripissä antaa synnit anteeksi? Jumala. Jumalan välikätenä toimii esimerkiksi pappi. Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan(näin olen oppinut) tarvitaan toinen vanhoillislestadiolainen absoluutiota julistamaan.

Mitä jos kyseinen syntien anteeksiantaja onkin sitten vaikka seksuaalirikollinen? Saako synnit anteeksi? Jumala antaa synnit anteeksi. Ei ihminen. Siksi on turha miettiä esimerkiksi absoluution lukijan sieluntilaa. Saamme luottaa siihen, että synnit saa anteeksi kun uskoo. Tästä johtuen myöskään sillä, onko absoluution julistaja vanhoillislestadiolainen vai ei, ei ole merkitystä.

Timo Hakkarainen Iltalehdessä

2011-08-31T21:48:00.000-07:00

"Iltapäivällä persussuomalaisten lipun alla torikojussa paistettiin vielä lettuja paikallisen puolueväen voimin. Jono oli pitkä, mutta odotukseni palkittiin.
Huomasin jonoon tulleen myös aasialaisen näköisen pienen naisen lastenrattaiden kanssa. Pian paikalle asteli puolueen oma järjestysmies, joka kysyi naiselta, osasiko tämä suomea. Kun vastausta ei kuulunut, mies toisti kysymyksensä englanniksi ja ruotsiksi. Nainen vain hymyili hämillään ja vilkuili toiveikkaana lettukojulle päin.

- Tämä on vain suomalaisille, ilmoitti mies ja osoitti kojua."

Koko juttu:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011083014293096_uu.shtml

Hetki jäähyväisten

2011-08-30T09:44:00.000-07:00

Mun sydämeni tänne jää. Isabel 1970-2010. Valkoinen teksti mustassa kivessä. Karu ja yksinkertainen. Ei päivänmääriä, ei mitään muuta. Kahdessa rivissä. Kaikki tarpeellinen kahdessa rivissä. Tuuli puisteli lehtiä kiven kylkeä vasten. Oli hiljaista. Kuului vain lehtien rauhoittava kahina. Kaksi riviä.

--

Järvi oli kauttaaltaan sankan sumun peitossa. Laiturista näkyi vain puolet kun he juoksivat sitä kohti. Vesi oli lämmintä. Niin lämmintä, että sumuiseen järveen olisi voinut jäädä vaikka loppuyöksi.

Sumun keskellä he hakeutuivat toistensa lähelle. Seisoivat matalassa vedessä käsi kädessä ja katsoivat sumua. Sumu liikkui. Sen sisällä saattoi olla mitä tahansa. Tietämättään he katsoivatkin silmiin petoa ja vihollista. Tuolloin he eivät sitä vielä onnekseen tienneet. Oli vain se hetki ja kaksi ihmistä. Kaksi rakastavaa ihmistä, joille riitti toistensa läsnäolo. Kaikki muu oli turhaa ja liikaa.
Saunan pehmeä lämpö otti heidät syliinsä. Ovesta tupsahti vesihöyryä jo valmiiksi höyryiseen kesäiltaan. He viipyivät toistensa iholla. Aika pysähtyi, kiuas sihisi ja tuli sen alla naksautti välillä suutaan kuuluvasti.
Aamulla erittäin varhain hän heräsi. Sumu oli häipynyt ja aurinko katseli puolikkaana järven tyynen peilin takaa. Isabel makasi hänen vieressään ja nukkui sikeästi. Hän katsoi nukkuvaa naista. Kaunis. Rakas. Maailma. hän ajatteli ja ajatuksiinsa vaipuneena jäi katsomaan maailmaansa. Ihmeellinen se oli. Hän oli kuumatkaaja, joka ensimmäistä kertaa sai katsoa valovuosien päästä kotiplaneettaansa. Hän ei meinannut uskoa näkemäänsä todeksi. Hän tuijotti ja unohti kaiken muun. Saturnuksen renkaat sormessaan hän katsoi eikä ymmärtänyt näkemäänsä.

Kun Isabel heräsi, aamiainen oli katettu kuistille. Pääskyset huusivat kesäaamussa. Kesän kaunein aamu kruunasi hetken. Ei puhuttu vaan katsottiin. Tuijotettiin hymy huulilla. Katse kertoi kaiken. Sanoja ei tarvittu. Välillä katse harhaili hetken joutsenissa, jotka ruokailivat omalla aamiaisellaan laiturin päädyssä. Pian katse palasi kuitenkin sinne minne kuului. Mitään vastaavaa he eivät olleet kokeneet kumpikaan koskaan. Aika pysähtyi taas ja kahvi jäähtyi. Kärpänen käytti tilaisuutta ja pongahti vaalean maitokahvin sekaan. Kumpikaan ei huomannut.

---

Autossa kotimatkalla Isabel kertoi, että lääkärintarkastus olisi samana päivänä. Kyseessä oli uuteen työpaikkaan liittyvä rutiiniluonteinen tarkastus, mutta paikan laadun takia tehtäisiin hieman normaalia laajempi tutkimus.

Oliko hän edes kuullut koko juttua? Oliko Isabel oikeasti sanonut niin? Kuvitteliko hän tuon hetken jälkeenpäin? Hän ei voinut olla varma. Hän muisti vain Isabelin kasvot. Ja silmät. Ne hän muisti. Ne hän muisti täysin tarkasti. Niitä hän ei unohtaisi koskaan. Hän muisti silmät, jotka olivat levolliset ja lempeät, rakastavat ja ihmeelliset. Ne olivat onnelliset silmät.

--

Isabel seisoi hänen edessään ja puhui. Hän kuuli kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään. Isabel sanoi, että vaikka kyseessä oli vakava tapaus, hän selviäisi aivan varmasti. Lääkäri oli sanonut, että nykyisillä hoitokeinoilla mahdollisuudet olivat varsin hyvät. Hän kuunteli, mutta ei kuullut.

Hän näki vain silmät. Niissä oli uusi väri. Ne pelkäsivät. Ne tiesivät. Ne eivät osanneet valehdella. Hän otti Isabelin syliinsä. Hän ei kestänyt pelkoa, joka silmistä näkyi. Hänen piti peittää silmät. Isabel tuntui sylissä tutulta. Hän ei kestänyt tietoa, joka silmistä oli luettavissa. Isabel tiesi kohtalonsa. Se kohtalo oli jumalten käsikirjoituksissa ollut jo kauan.

Taudin paha kaiku jäi kaikumaan hänen aivoihinsa. Se kaikui yöllä ja päivällä. Uni ei tullut. Isabelin rauhaton hento ja kaunis vartalo nytkähteli levottomasti unen keskellä. Hymy huulillaan Isabel vakuutti, että kaikki oli hyvin. Silmät eivät osanneet valehdella. Ne kertoivat. Ne tiesivät kaiken jo edeltä. Kaikki oli lopussa. Mitään ei ollut tehtävissä.

Eräänä aamuna Isabel oli poikkeuksellisesti hereillä kun hän heräsi. Isabel istui ja katsoi häntä. Isabel hymyili. Hänellä oli kädessään kirje. Isabel sanoi, että sen saisi avata vasta sitten kun häntä ei olisi. Hän ei sanonut mitään. Ei osannut edes valehdella. Hän katsoi silmiä ja pelkäsi. Kylmä koura puristi sydänalasta ja oli hankala hengittää. Hän pakotti itsensä hymyilemään. Hän halusi hukkua Isabelin silmiin. Hän halusi lähteä yhtä matkaa. Hän ei halunnut jäädä yksin.

--

Leikkauksessa kaikki meni alusta asti pieleen. Isabel oli allerginen nukutuslääkkeelle ja ensimmäinen shokki oli valmis. Kasvain oli suurempi kuin oli kuvien perusteella osattu arvella ja se oli tiukemmin kiinni kuin leikkaava kirurgi oli ajatellut. Operaatio kesti tuskallisen pitkään. Odotus oli kauheaa. Koko ajan sisimmässään hän tiesi. Isabelin silmät olivat jo laulaneet jäähyväislaulun. Kaikki olisi ohi. Mikään ei koskaan voisi olla entisellään.

--

Isabelin käsi oli jääkylmä. Silmät olivat kiinni. Hän kosketti silmäluomia ja kavahti kuollutta ihoa. Isabel makasi rauhallisen näköisenä, liikkumattomana valkealla vuoteellaan. Viimeisellä vuoteellaan. Hän ei huomannut häiritsevästi liikehtivää vahtimestaria. Hän ei huomannut, että kaiuttimista soi hiljainen musiikki. Hän ei huomannut kylmiön kylmää ilmaa, eikä höyryävää hengitystään. Hän näki vain Isabelin. Silmät olivat sammuneet iäksi. Jäljellä oli pelkkä kuori. Sielu oli lähtenyt. Sitä, missä se oli, hän ei tiennyt eikä saisi koskaan tietääkään. Hänen mielensä oli tyhjä. Hän asetteli kylmän käden varovasti arkkuun. Painoi huulensa kylmälle poskelle, kääntyi ja lähti.

Kesä oli lopullaan. Ilmassa parveilivat muuttolintujen laumat. Puiden lehdet vaihtoivat väriä ja ilmassa oli syksyn haikea tuoksu. Hän ei huomannut tätä kaikkea. Hän muisti vain silmät, joita olisi halunnut katsoa vielä vuosien ajan. Enää se ei ollut mahdollista. Taskussa kuumotti kirje, jota hän ei ollut vielä uskaltanut avata. Hän käveli joen rantaan, istui penkille ja otti kirjeen esiin. Hän katsoi kaukaisuuteen mitään näkemättä. Kyynelten sumu sumensi hänen katseensa, aivan kuten kerran järven yllä leijunut sumu oli tehnyt. Hän tunsi kädessään Isabelin pehmeän, hennon, pienen käden. Kirje lepäsi hänen toisella kädellään.

Ikuisuutta myöhemmin, kun aurinko oli jo laskenut, hän havahtui ja muisti kirjeen. Varovasti hän repi kuoren auki ja avasi kirjeen. Se oli yllättävän lyhyt. Isabel oli kirjoittanut sen tasaisella ja kauniilla käsialallaan.

Rakkain,
Liian pian piti kaiken loppua. Miksi, sitä olen kysellyt itseltäni ja Jumalalta. Ehkä olimme liian onnellisia? Ehkä Jumala halusi näyttää meille, että taivasta ei voi olla maan päällä.
Haluan, että muistat parhaat hetkemme. Yritä unohtaa tämä liian nopea ja raaka loppu. Yritä unohtaa ne hetket, kun silmäni olivat pelosta raskaat, kun surun sumu oli ne kastellut ja peittänyt rakkauden alleen. Yritä muistaa se hetki kun seisoimme lämpimässä vedessä käsikkäin ja katsoimme sumua. Sillä sumua on ihmisen elämä. Epävarma on tulevaisuus ja lyhyt tämä mainen vaelluksemme. Olen onnellinen, että sain tavata Sinut ja rakastaa. Olen ikuisesti kiitollinen jokaisesta lyhyestä hetkestä, jonka saimme yhdessä taivaltaa. Tiedä, että olen kanssasi elämäsi loppuun asti. Sieluni kulkee olkapäälläsi. Ja kerran saamme taas seisoa ikuisuuden rannalla käsikkäin illan sumua katsellen.
Syvimmällä raukkaudella
Isabel

Toinen sivu oli kirjoitettu täyteen ohjeita. Kuolinilmoitus oli jo maksettu, teksti oli valmiiksi muokattu. Hautakivi oli hankittu ja kaiverrettu. Siinä olisi paikka myös hänelle. Hautajaiset oli järjestetty ja kutsut tehty. Isabel oli huolehtinut aivan kaikesta.

Hän istui ja itki. Kyyneleet valuivat lohduttomina pitkin poskia ja kastelivat hupparin rintamuksen. Miksi? Sitä hänkin oli kysellyt. Isabel oli tiennyt kaiken jo kauan sitten. Jo silloin kun antoi kirjeen. Ja olihan hänkin sen tiennyt. Isabelin silmät olivat kertoneet totuuden. Aivan kuten hän oli koko ajan tiennyt. Silmät eivät valehtele. Isabel ajatteli viimeistä rantaa ja loputonta sumua, jonka äärellä hän seisoisi. Hän ajatteli, että hänen ja Isabelin välissä oli sumua. Ehkä Isabel oikeasti olisi hänen olkapäällään.

--

Hän seisoi kiven äärellä ja katseli sitä. Siihen, samaan kiveen, lisättäisiin vielä kaksi riviä. Toiseen nimi Annabel ja toiseen syntymävuosi 1971 ja kuolinvuosi mikä ikinä se olisikin. Tällä hetkellä hän ajatteli, että se saisi olla pian. Tuuli sotki hänen pitkät hiuksensa. Kerran oli Isabel niitä koskettanut. Kukaan ei enää koskaan osaisi koskettaa niitä samalla tavalla. Syystuuli vain soi laulaan.

TEE SE JO TÄNÄÄN

2011-08-30T03:50:00.000-07:00

Lähde: www.mll.fi

Nuorten tukihenkilötoiminta on
ammatillisesti ohjattua vapaaehtoistyötä ehkäisevää avohuollollista lastensuojelua varhaisen puuttumisen näkökulmasta

Kenelle
9 - 18 –vuotiaille lapsille ja nuorille
nuori voi ohjautua tukihenkilötoiminnan pariin joko ammattilaisen kautta, perheen ohjaamana tai itse hakeutumalla

Tukihenkilö on
asiantuntijan valitsema ja kouluttama vapaaehtoinen, joka noudattaa vapaaehtoistoiminnan eettisiä periaatteita
oikeutettu osallistumaan säännöllisesti jatkokoulutukseen ja työnohjaukseen
mukana nuoren arjessa mm. koulun käyntiin, sosiaalisiin suhteisiin, kotiin ja perheeseen, itsenäistymiseen ja vapaa-ajan käyttöön liittyen
vanhemmuuden tukena tavoitteellisessa prosessissa, jossa nuoren ja perheen elämänhallintaa pyritään parantamaan ennen kuin ongelmat ovat kärjistyneet

Rajaton Raja

2011-08-30T03:06:00.000-07:00

NokiaMissiossa on rikottu rajoja. Tarkemmin ei tässä vaiheessa asiaa haluta vielä selventää, mutta rajoja on kerrotun mukaan rikottu. Emme tiedä mitä tai miten.

Se minkä tiedämme, on se, että Missio on antanut kenkää perustajalleen ja johtajalleen. Koivisto oli ja on Mission hengellinen isä. Jos jotakin epäilyttävää on tapahtunut, mission toiminta on kerrassaan erinomaista. Jos tehdään vakava virhe, siihen pitää reagoida.

----

Kepulle ei löydy presidenttiehdokkaita millään. Mistä se johtuu, ettei kiinnostusta ole? Yleensä poliitikot ovat luottaneet omiin kykyihinsä. Kuvittelen, että yksi vastaus on se, että esillä olleet henkilöt ovat tajunneet omat mahdollisuutensa pieniksi. Ei ole halua lähteä lopettamaan poliittista uraa muutaman prosentin kannatukseen.

suoli24

2011-08-27T02:29:00.000-07:00

eräs Weli lähetti linkin suomi24 palstalta:

Tässä alla on tuolla palstalla julkaistu teksti. Hauska analyysi. Se kertoo kaikkein eniten sen kirjoittajasta. Tällaista ajattelua lienee jonkin verran lestadiolaisuuden piirissä:

"
Todennäköisesti Johannes Alaranta hävisi

Stug Mellberg 27.8.2011 11:230

Luultavasti on vain niin, että tämä pedofiliakohu todellisuudessa vain lujittaa vanhoillislestadiolaisten rivejä. Perustelen sitä sillä, että yleensäkin populaatiota kohtaan kohdistuvalla paineella on tällainen vaikutus. Se on eräänlainen luonnonlaki. Lisäksi poliisitutkinnat ja oikeusprosessien kautta tulevat tuomiot itseasiassa tekevät vain sen saman minkä ns. hoitokokoukset suorittivat esim. 1970-luvulla. Itseasiassa paljon tehokkaamin vain. Porukan sisältä puhdistuvat ensinnäkin:

- ne jotka ovat toimineet rikollisesti (rikos on myös merkki henkisestä rappiosta)
- ne jotka ovat "hyvien päivien" uskovaisia (eivät kestä kritiikkiä)
- ne joilla on intohimona rettelöidä ja tehdä "vallankumouksia" (julkisuushakuisuus)

Suomen poliisilaitokselle ja oikeuslaitokselle kuuluu suuri kunnia siitä, että SRK:n työvaliokunnan ja paikallisten johtokuntien ei tarvitse puuttua itse asioihin (vaikka halua olisikin?) ,viranomaiset tekevät ns. likaisen työn - heittävät tai työntävät vl-yhteisöistä porukan joka edustaa siis oikeastaan kahta laitaa:

-oikeisto (rikolliset )
-vasemmisto (rettelöitsijät ja riidanhaastajat)

Summa summarum: JOHANNES ALARANTA - OLET HÄVINNYT OTTELUPALLON! :) Sinun olisi pitänyt tutustua historiaan paremmin. Otetaan muutama esimerkki.

Kirkkoherra Pekka Lappalainen oli rettelöitsijä (lisäksi taipuvainen väkivaltaan). Vielä suurempi tappi ja riidankylväjä L.P. Tapaninen oli aikoinaan IKL-mies ja natsien ihailjija. Myöhemmin tosin Neuvostoliiton nuoleskelija, kuinkas muuten kun opportunisti oli. Molemmat nokkamiehet lähtivät ovet paukkuen joukosta (1959-60). Historiasta myös tiedämme monien 1960-luvun muiden pappien, joiden viitoittamalle tielle Johannen-poikakin lähti, olleen poliittisesti ja henkisesti hieman etten sanoisi epävakaita. Hurahtivat mm. puolisekopäiseen vennamolaisuuteen. Mm. Yrjö Liusvaara. Eräät retkahtivat aitovennamolaiseen tapaan myös viinaan. 1970-luvun ongelman taisi muuten muodostaa eräs voimakastahtoinen ylivieskalainen vahva maallikkosaarnaaja joka oli vakavasti luonnevikainen ja jonka ammattisotilas Reinikaisen oli pakko taltuttaa. Siihenhän ne hoitokokoukset sitten päättyivät.

Historia siis toistaa itseään - tarvitaan suursiivous jotta tietynlaiset persoonat puhdistuvat pois populaatiosta. Näin puhdistuvat poliittiset puolueet ja näin puhdistuvat myös uskonnolliset yhteisöt. Pedofiliavyyhti nimittäin oli eräänlainen ansa myös lukemattomille tämän kyseisen liikkeen sisällä pörränneille hyötynäkökohtia hakeville, jotka nyt osoittautuvat aika köykäiseksi porukaksi. Hyvän ajan päivänpaisteessa paistattelevat lähtevät nyt. Johannes Alaranta yhtenä heistä. Puuttuu ns. paineensietokyky. He olivat niitä, jotka olisivat halunneet olla "arvostetussa joukossa". Ei se käy, Johannes. Sinulla on ollut ehkä perusasiat alunperinkin hukassa.

Facebookissa ei tehdä vallankumouksia. Ei siellä myöskään saatu yleislakkoakaan aikaan.

(Johannes Alarannan kyky argumentoida tekstein on muuten lievästi sanottuna heikostikehittynyttä, suosittelen korkeatasoista kirjallisuutta eikä vain sosiaalisessa mediassa notkumista)."

Nythän on niin,

2011-08-25T01:38:00.000-07:00

Että olemme saaneet taas lukea lehdistä, että EU:ssa mylläävä jupakka onkin oikeastaan median syytä. Tietysti, eiväthän päätöksiä tehneet ja vakuuksia ajaneet poliitikot voi itse olla syyllisiä mitenkään. Ei tietenkään. Kuka nyt sellaista ajattelisi!

Mieleeni juolahti, että muuallakin on helppo osoitella mediaa; katsokaa muita, ne ovat meitä pahempia. Siis: olemme toimineet väärin, mutta muualla on toimittu vielä enemmän väärin.

Mediapeli termin lanseerasi aikoinaan Paavo Väyrynen. Väyrynen on minun käsitykseni mukaan yksi taitavimmista mediapelaajista.

Toisinaan kuitenkin voisi olla vain viisainta myöntää yksinkertaisesti virheensä. Veikkaan, että siten säästyttäisiin monelta. Myös siltä kuuluisalta Median sorrolta, joka on tietysti aina täysin perusteetonta..

Pyhä Yhteinen Seurakunta

2011-08-23T23:41:00.000-07:00

Pyhien Yhteisö ei ole silmin havaittavissa. Sen rajoja ei voi tarkkaan piirtää. Sen jäseniä on rauhanyhdistysten toiminnassa, mutta niitä on muuallakin. Kirkko isolla kirjaimella kirjoitettuna ei voi olla näkyvä. Samalla tavalla Kirkko ja sen pelastuvat jäsenet on mahdoton osoittaa tarkasti. Suomessa on Kirkko, joka toteuttaa Jumalan käskyn mukaista Pyhien Yhteyttä ja evankeliumin eteenpäin viemistä.

On huomattava, että SRK tai edes lestadiolaisuus ei saisi olla synonyymi Jumalan Valtakunnalle/ Kirkolle.

(vrt. SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen http://radio.jamsanopisto.fi/records/tuomas_hanninen_su.mp3 esim. 5. ja 12. minuutin kohdalta)

Valitettavan usein näin toimitaan. Kun maallisesta empiirisestä orgaanista tehdään Valtakunta, joudutaan harhateille. Tämä harhatie on hyvin vaarallinen. Siitä voi seurata alistamista, kiusaamista ja pelottelua. Ja on todistettavasti seurannut.

Liian ahdas seurakuntaoppi on lestadiolaisuuden ongelmien suurin selittäjä; koko porukka hajoaisi, jos tästä prinsiipistä luovuttaisiin. Ihmisethän tajuaisivat, että helpommallakin voi päästä. Ajatus siitä, että vain rauhanyhdistyksillä on uskovaisia, on vanhoillislestadiolaisen opetuksen ehdottominta ja luovuttamattominta ydintä. Esimerkiksi päivämiehestä saimme lukea viime viikolla muistaakseni, että henkilö X on harvoja uskovaisia Mikkelissä vihittyjä pappeja. Eiköhän niitä ole siellä ihan reilusti. Tiedän, että on. Tunnen sieltä useita uskovaisia pappeja, miehiä ja naisia.

Kun tämä maallinen järjestö, joka on korotettu Valtakunnaksi ja jonka johto pitää itseään apostolien jatkumona, erehtyy, on virheen myöntäminen lähes mahdotonta, koska jouduttaisiin samalla luopumaan erehtymättömyyden opista.

Seurakunta on maan päällä. Näin Raamattu meille kertoo. Sitä ei kuitenkaan voida osoittaa tai näyttää. Sen rajat kulkevat sydämestä sydämeen, ei rauhanyhdistyksestä toiseen. Tuohon Pyhien Yhteisöön kuuluu paljon kansaa eri puolilta maailmaa. Sen jäseniä ovat kaikki, jotka uskovat. Se on kilvoitteleva ja taisteleva seurakunta ja Kirkko. Sille on varattu pelastus. Ihmisinä me haluaisimme rajata muut pelastuksen ulkopuolelle. Sellaisia petoja me olemme. Me emme haluaisi edes viimeistä tuomiota jättää Jumalan käsiin. Olisihan se kiva sitä ainakin hieman operoida

aivan kuin tähän vielä

2011-08-23T04:47:00.000-07:00

http://freepathways.wordpress.com/2011/08/23/kaskyt/

Huolestuttaminen

2011-08-23T00:04:00.000-07:00

Muistan jo varhaisesta lapsuudestani erään henkilön, joka oli aina huolestunut muiden uskonelämästä. Erityisesti huolen kohteena olivat muiden lapset. Tietysti! Veikkaisin, että tämä henkilö jatkaa huolestumista kotiselkosillani yhä.

Sitä olen tässä mietiskellyt, että lieneekö niin, että jatkuva huolestuminen on raskasta myös huolestujalle. Sitäkin olen miettinyt, mistä tämä jatkuva huoli kumpuaa. Veikkaisin, että eräs keskeinen syy taitaa kuitenkin olla huolestuja itse. Oma huono omatunto tai trauma kohdistetaan johonkin ulkopuolella olevaan. Mielellään tämä kohde saa olla sellainen, jota ehkä kadehtii, vihaa tai muuten inhoaa. Sitten voi fariseusten tavoin pää kallellaan kavereiden kesken kauhistella, että ajatelkaapa nyt!

Huolestumisen kohteelle jatkuva huolestuminen saattaa olla raastava piina. Voihan olla niin, että monenlaiset epäilykset piirittävät. Kun ulkopuolinen taho kertoo huolestumisestaan, seuraa kohtuuton paine, vaikka kyseessä olisi täysin aiheeton huolestuminen.

Mitenköhän tämä kiusaamisen mekanismi saataisiin murrettua?

Minua henkilökohtaisesti huolestujien huolet eivät ole ahdistaneet. Tiedän monia, joiden kohdalla on toisin. Siksi tästä kiusaamisen muodosta pitää puhua. Toistuvasti.

Tietysti joku huolestuja pääsee heti kommentoimaan, että kyse on Kristuksen kirkkolaista ja lähimmäisen rakastamisesta. Olen eri mieltä. Minun mielestäni kyse on siitä, että ei huomaa oman silmänsä hirttä. Naapurin silmässä oleva hiekanjyvä sen sijaan kaivetaan esille mikroskoopin avulla ja huudetaan seurakunnan edesssä; mitä minä sanoin!

Kuppi Nurin

2011-08-22T23:48:00.001-07:00

Kaataako tyhjä vaalilupaus koko EU:n talouden? Nythän on niin, että nurin näyttää menevän Suomen niin sanottu takaussopimus. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näyttäisi siltä, että koko takauskuvio on jonkinsortin kusetus.

Joka tapauksessa on käynyt selväksi, että takauskikkailu ei sovi muille EU-maille. Hollanti on ilmoittanut, etteivät jäsenmaat ole hyväksyneet Suomen neuvottelemaa sopimusta, joten se ei sido muita maita.

Tässähän käy nyt niin, että nämä näennäistakaukset kaatavat koko kupin. Aika sitten näyttää onko se hyvä vai huono asia. Mallioppilaasta on tullut kauhukakara. Harmi vaan kun tämä sinällään ihan paikallaankin oleva kehitys taisi tulla hieman väärässä asiassa ja väärään aikaan. Ja ehkä kauhukakaraa ei tarvittaisi vaan järkevän kriittinen aikuisopiskelija.

Styranki

2011-08-22T00:16:00.000-07:00

Näyttää siltä, että yksi styranki olisi vähemmän taas. Niin se vain taitaa olla, että hirmuhallitsijat aina joutuvat viimein luopumaan vallastaan. Tilalle tulee uusia. Hirmuteot siirtyvät toisaalle tai jatkuvat uudessa muododssa. Niin kai tulee aina olemaan.

Jokainen meistä voi olla styranki omassa elämässään. Siksi tämänkin muutoksen on alettava itsestä. Samalla pitää puuttua siihen, jos huomaa lähistössään alistamista ja kiusaamista. Hyssyttelyn sijaan asia pitää nostaa esille. Se, joka vaikenee, on itse syyllinen kiusaamiseen. Tee se jo tänään.

Turvapaikka

2011-08-20T02:43:00.000-07:00

Stiina vapisi. Hän oli hikinen, mutta paleli silti. Tuskanhiki oli tuttu Stiinalle. Jokapäiväinen seuralainen. Tuskanhien ties se, joka oli ollut joskus tarpeeksi kovassa paikassa. Sen muisti jo kerrasta. Tunne oli sen verran merkillinen.

Taas kerran se pahin oli tapahtunut. Taas kerran. Kai tämä olisi pitänyt jo vähitellen tajuta. Silti hän halusi aina uskoa. Halusi luottaa siihen ihanaan valheeseen, että kaikki tulisi vielä kuntoon. Siihen, että seuraavaa kertaa ei enää koskaan tulisi. Valhetta se oli, sen hän tajusi itsekin, mutta silti. Olihan mahdollista...

Vessan ovi rämähti ja liikahti karmeineen, mutta pysyi paikallaan. Stiina painautui kyyryyn pöntön kylmää laitaa vasten. Hän etsi katseellaan puolustamiseen sopivaa välinettä. Makuuhuoneesta kuului lapsen tuskaista itkua. Tuska ja raivo puristivat Stiinan mahaa ilkeästi. Tapan sen paskan, hän sihahti.

Lapsi ei tätä kaikkea ainakaan ollut ansainnut. Ehkä hän ei itse ollut aina osannut olla täydellinen vaimo, mutta vauva ei ollut taatusti tehnyt mitään pahaa kenellekään. Stiina oksensi. Oksennus oli punertavaa. Toivottavasti mitään ei ollut särkynyt ainakaan lopullisesti. Sekin kerta tulisi. Se viimeinen kerta kun kaikki olisi liian kovaa ja kroppa ei kestäisi enää iskuja.

Ovi rämähti taas. Karmit natisivat ja lukko paukahti pahaenteisesti. Vauva säikähti ääntä ja huusi entistäkin lohduttomammin. Stiina mietti hetken ja ajatteli sitten, että pakko oli. Ei ollut muuta mahdollisuutta. Ei ollut toista ulospääsyä. Lapsen luo oli päästävä. Siitäkin huolimatta, että oma henki olisi tietysti vaarassa. Kuka lapsesta sitten huolehtisi, jos häntä ei olisi? Sitä Stiina oli miettinyt viime aikoina usein.

Hän avasi oven. Oveen suunnattu potku osui häntä mahaan. Stiina lensi takaisin vessaan ja iski päänsä kylpyammeen reunaan. Tajunta sammui hitaasti. Armollinen musta pehmeys peitti kaiken. Ei tuntunut mitään. Ei kipua eikä raivoa. Ei edes pelkoa. Pelkoa, joka oli tullut liian tutuksi.

Stiina heräsi. Päätä särki armottomasti. Jyskeen oli pakko kuulua läpi asti. Niin kovaa se oli. Vähitellen katse tarkentui ja ihmeekseen Stiina huomasi vierellään poliisin. Poliisi istui sängyn vieressä olevalla tuolilla ja nukkui. Kuola valui suupielestä ja hengitys rohisi hiljaa. Stiinaa huvitti kaikesta huolimatta. Muita ei huoneessa ollut. Stiina ja nukkuva poliisi. Poliisi näytti aika nuorelta. Stiina katsoi tätä ja ihmetteli, mitä poliisi teki hänen huoneessaan. Poliisi kai tunsi katseen, koska heräsi säpsähtäen ja oli pudota tuolilta. Paniikissaan hän potkaisi jalkansa pöydän vieressä olevaan laatikostoon.

-Öh. Anteeksi. Nukahdin. Poliisi selitteli häpeissään.
-Olen konstaapeli Nikkanen. Ja minulla on tainnut olla hieman liian pitkiä vuoroja viime aikoina.
-Miksi olet täällä? Tiina ihmetteli.
-No. Kun se tilanne teillä taisi päästä hieman pahaksi. Sinulle määrättiin vartiointi 24h. Kun tekijää ei ole vielä saatu kiinni.
-Miten niin ei ole saatu kiinni?
-Miehesi mukaan tekijä oli tuntematon. Hän oli löytänyt sinut verissään makaamasta WC:stä kun oli tullut kotiin kauppareissulta. Tekijästä ei ole tietoa. Lapsikin oli kai säikähtänyt aika pahasti, mutta hänet päästettiin parin päivän tarkkailun jälkeen kotiin isänsä kanssa. Parempi lapsen on kotona olla kuin täällä sairaalassa. Varsinkin kun on sellainen isä, joka hänestä osaa pitää huolta.

Stiinan silmissä pimeni. Mitä hänen nyt pitäisi tehdä?
-Ettekö te tajua yhtään mitään? Ettekö te tajunneet, että tekijä oli Jukka? Stiina huusi.
-Rahoituhan. Miehenne epäilikin, että sanoisitte noin. Hänen mukaansa olit säikähtänyt kun hän tuli paikalle. Hän arveli, että jotenkin te kuvittelitte hänen olleen teon taustalla. Ehkä te ette nähneet tekijää ja siksi säikähditte kun miehenne tuli paikalle?
-Hullu! Mieheni on hullu! Hän on hakannut minua jo kaksi kokonaista vuotta! Lapsi pitää saada kiireesti turvaan!
-Rahoitutaan nyt. Sanoi poliisi käskevään sävyyn. Akat tarvitsevat toisinaan kovaa kättä. Tämä asia on nyt puhuttu ja siihen ei ole syytä palata. Minä tunnen Jukan hyvin, eikä hän olisi koskaan sinua tuollaiseen kuntoon saattanut. Jukka on kunnollinen perheenisä, eikä mikään hullu hakkaaja. Pieni ojentaminen on sitten eri asia ja se on usein ihan paikallaan. Sinä jos joku sen varmasti sisimässäsi tajuatkin.

Molemmat vaikenivat. Stiina sulki silmänsä ja yritti miettiä tilannetta. Tämä nuori poliisi oli Jukan vanha tuttu. Se selitti kaiken. Ehkä he olivat yhdessä sopineet asian. Miten hän voisi päästä tästä pinteestä? Miten hän voisi päästä pakoon sairasta miestään?

Stiina ja Jukka olivat menneet naimisiin hyvin pian tapaamisensa jälkeen. Jukka oli sitä halunnut. Stiina ei ollut kovin innokas, mutta Jukka myi tilanteen taitavasti ja osasi olla hellä ja muutenkin täydellinen. Kosinta tapahtui Thaimaassa paraatiisisaaren rannalla auringon laskiessa. Täydellinen hetki, ei siinä voinut vastata kuin yhdellä tavalla. Sitäpaitsi tuolloin ajatus oli tuntunut oikeasti oikealta.

Stiinan läheiset olivat yrittäneet varovasti varoitella. Onnen huumassa Stiina piti puheita kateellisten puheina. Niistä ei kannattanut liiemmin välittää. Ehkä he vain eivät voineet kestää Stiinan mittaamatonta onnea. Olisivat halunneet itselleen samanlaisen. Auvoista onnea oli kestänyt melkein kokonaisen vuoden. Sitten kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Ensimmäinen kerta oli muistissa hyvin. Sitä ei voinut unohtaa, koska täydellinen onni oli muuttunut hetkessä helvetiksi.

Jukka oli tullut myöhään kotiin. Töissä oli ollut tiukka päivä, eikä kauppa ollut sujunut toivottuun tapaan. Kotona Jukka suuttui silmittömästi aivan mitättömästä asiasta. Tennismaila oli löytynyt väärästä naulasta vaatehuoneen seinältä. Jukka oli kävellyt maila kädessä keittöön ja huutanut. Eikö Stiina tiennyt mihin maila kuului? Ja oliko pakko mennä hänen tavaroitaan ylipäänsä siirtelemään? Kyllä hän omistaan huolehti!

Stiina oli katsonut tapahtumaa suu auki hölmistyneenä.
-Tuohan nyt on ihan pikku juttu. Ei ole syytä huutamaan ryhtyä. Olen pahoillani. Nyt sitten tiedän mihin tuokin kapistus kuuluu.

Jukka ei ollut vastannut mitään. Hän oli saman tien käynyt käsiksi. Kaatanut keittiön lattialle ja lyönyt. Stiina ei ollut osannut edes puolustautua. Hän oli ollut täysin shokissa. Koko tilanne tuntui jälkeenpäin siltä, että se oli tapahtunut jollekin muulle. Mustelmat kehossa todistivat asian todeksi. Peilin edessä hän seuraavana päivänä tutkaili kehoaan ja ajatteli, ettei kukaan uskoisi jos hän kertoisi. Tuosta hetkestä lähtien Stiina oli pelännyt kotona aina. Jos mies ei ollut kotona hän pelkäsi, että tämä ilmestyisi jostakin yhtäkkiä ja varoittamatta. Vain julkisilla paikoilla pelko hieman hellitti.

Ensimmäinen kerta taisi olla Jukallekin kova paikka. Ainakin hän oli seuraavat viikot poikkeuksellisen mukava. Toi kukkia kun tuli työmatkalta, teki kotitöitä ja oli kaikin puolin huomaavainen. Mutta kuten oppikirjoissa oli kerrottu, väkivalta ei tietenkään jäänyt yhteen kertaan. Tuli toinen kerta. Tuli kolmas kerta ja niin edelleen. Ja kuten oppikirja tiesi kertoa, joka kerta väkivalta oli rajumpaa ja raaempaa.

Viimeisin kerta oli rajuin ja ensimmäinen Alinan syntymisen jälkeen. Stiina oli ollut jo aivan varma, että lapsen syntymä oli muuttanut kaiken. Hän oli ollut siinäkin täysin väärässä. Nyt tämä saisi riittää. Hän ei aikonut kestää väkivaltaa ja alituista pelkoa kodissaan. Kodin piti olla paikka, jossa ei tarvinnut pelätä mitään. Ei paikka, jossa piti nukkua toinen silmä aukia ja pelätä koko ajan omaa miestään. Tämä oli viimeinen pisara. Jukan kaverin puheet olivat viimeinen niitti. Mielessään hän alkoi kehitellä suunnitelmaa, jolla saisi tilanteen muuttumaan.

Stiina hymyili. Hän katsoi, kuinka keväinen aurinko loi säteitään sateen talven aikana läikikkääksi tahrimaan ikkunaan. Nyt hän oli keksinyt ratkaisun. Se oli täydellinen ja lopullinen. Hän ja ihana Alina saisivat vielä toisen mahdollisuuden turvalliseen elämään. Jukka oli tietämättään siinä suunnitelmassa apuna.

Toipuminen kesti pitkään. Luita oli särkynyt ja aivotärähdys oli paha. Lapsensa Stiina sai jo seuraavana päivänä sairaalaan. Jukkakin tuli. Stiina esitti, että oli niellyt tarinan kokonaan ja sellaisenaan. Hän kyllä kesti hetken, koska tiesi, että lopullinen ratkaisu olisi jo lähellä. Oikeastaan Stiina oli hyvillään kun sai näytellä. Nimittäin näytteleminen oli hänelle tuttua. Kukaan läheisistä ei tiennyt siitä helvetistä, jossa Stiina oli elänyt. Kaikki olisivat olleet yhtälailla järkyttyneitä, jos olisivat kuulleet totuuden. Myös kaikkein läheisimmät ystävät. Stiina todellakin osasi näytellä. Ja sitä taitoa hän tarvitsisi pian enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kuulustelu poliisilaitoksella oli lyhyt muodollisuus. Nainen, joka kuulustelun suoritti oli selvästi uskonut kaiken Jukan kertoman, joten tarinaan oli helppo yhtyä. Stiina kertoi, ettei hän muistanut iltapäivän tapahtumia kovin tarkasti. Sen hän sanoi muistavansa, että oli paennut. Sitten kaikki oli hämärää. Hän sanoi muistavansa sen, että Alina itki. Poliisi ei ottanut puheeksi Nikkasen kanssa käytyä kiukkuista keskustelua. Ehkä Nikkanen ei ollut puhunut kuulemastaan kenellekään.

Hän kertoi, että itku oli huolestuttanut häntä kovasti. Jukasta hän ei puhunut mitään. Stiinan kertomus vahvisti Jukan tarinan, ja poliisit uskoivat sen mielellään. Se säästi heidät monelta. Asia voitiin katsoa loppuun käsitellyksi. Tuskinpa tekijä enää palaisi. Stiina ei pystynyt kuvailemaan tekijää. Talolle luvattiin vartiointi vielä viikoksi. Senkin jälkeen partio ajelisi talon ohi aina ehtiessään.

Stiina astui sisään kotinsa ovesta. Jukka tuli perässä Alina sylissään. Koti tuntui ensimmäisen kerran pitkään aikaan turvalliselta paikalta. Stiinalla oli suunnitelma ja se sai hänet levolliselle mielelle. Enää puuttui toteutus. Se olisi mieluisin osio koko hommassa. Monina iltoina sairaalan sängyssä maatessaan Stiina oli miettinyt juuri sitä hetkeä kun kaikki olisi lähes valmista. Se hetki antoi voimaa. Sen avulla jaksoi vaikka muutaman hakkaamisenkin. Kun hetken malttoi rauhassa odottaa saisi palkinnon. Hän saisi ja Alina saisi. Lapsi oli ansainnut kodin, jossa ei tarvinnut pelätä.

Jukka oli siivonnut. Varsinkin vessa kiilsi. Se oli hangattu lattiasta kattoon. Syykin oli selvä. Kai Jukalla oli sen verran omantunnon rippeitä, että hän tajusi tekonsa merkityksen. Ehkä veriroiskeet ammeessa olivat haitanneet autolehtien lukemista. Hyvä, että vessa oli kerrankin siisti. Olisipahan valmiiksi puhdistettu. Uutta elämää varten.

Jukka ilmoitti seuraavana aamuna, että hänen piti lähteä viikoksi työmatkalle Intiaan. Kuin tilauksesta Stiina ajatteli ja samalla ihmetteli kun maailma oli muuttunut siten, että duunarit reissasivat pitkin ja poikin. Ehkä todellisen johtotason miehen tunsikin nykyisin siitä, ettei hänen tarvinnut enää matkustaa vaan joku teki sen hänen puolestaan. Nyt olisi sitten viikko aikaa saada kaikki kuntoon.

Viikko oli yksi Stiinan elämän parhaita. Hänellä oli aikaa olla lapsensa kanssa. Hän kävi kahvilla vanhojen ystäviensä kanssa. Hän teki monelaista sellaista, johon ei ollut ollut viime aikoina aikaa. Kotona ei tarvinnut pelätä. Kodista oli nyt tullut se turvapaikka, joka sen pitikin olla. Paikka, johon saattoi paeta kun elämä muualla takoi oiekalla suoralla vasten kasvoja. Viikko sai Stiinan entistä varmemmaksi siitä, että suunnitelma piti toteuttaa. Kaikki oli sitä varten valmiina ja kunnossa.

Viikon päästä Jukka palasi. Stiina oli valmiina odottamassa. Hän oli vienyt edellisenä iltana Alinan vanhemmilleen hoitoon ja oli kertonut heille, että halusi valmistaa Jukalle kunnon yllätyksen kun tämä palasi väsyneenä pitkän työmatkan jälkeen. Silmänisku riitti todisteeksi. Kaikki ymmärsivät heti mitä tarkoitettiin. Ja tietenkään kukaan ei voinut epäillä heidän täydellistä onneaan.

Stiinan vanhemmat eivät tietysti voineet tajua yllätyksen laatua. Kun Jukka kymmenen maissa aukaisi oven hän todellakin koki elämänsä varmasti suurimman yllätyksen. Alumiininen baseballmaila iskeytyi voimalla hänen takaraivoonsa. Jukka kaatui pitkälleen eteisen matolla ja ehti tajuta, että koko eteinen oli peitetty muovilla.
-Mitä helevettiä? Jukka ärjäisi ja sitten hän vaikeni. Isku oli sen verran luja, että se vei toimintakyvyn täysin. Kun Jukka kaatui, Stiina oli hänen kimpussaan ja pamautti varmuuden vuoksi vielä toisen iskun. Yhtä lujan. Jukka ei enää liikkunut.

Varmoin ottein Stiina otti nippusiteitä ja sitoi niillä Jukan kädet ja jalat tiukasti. Iho alkoi punertaa siteiden kohdalta. Olisivat varmasti sopivan tuskalliset, kunhan Jukka vain heräisi. Lopuksi Stiina teippasi Jukan suun. Ääntäkään ei pääsisi jesarin läpi. Ilmastointiteippi oli taivaallinen keksintö. Sillä oli korjattu tässä talossa ennenkin hankalia asioita.

Stiina otti Jukkaa jaloista ja raahasi hänet muovitetun eteisen halki kodinhoitohuoneen oven kautta takapihalle. Se oli suojassa kaikilta katseilta. Viileä syksyinen ilma herätti Jukan. Jukka kohtasi Stiinan katseen ja säpsähti. Tuollaista ilmettä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Stiinan katse oli kylmä ja kova. Jukka yritti puhua, mutta sai aikaiseksi vain pientä muminaa. Jukan silmistä valui kyyneliä. Stiina ei tuntenut sääliä. Voitonriemu oli ehkä lähimpänä sitä tunnetta, jota hän parhaillaan tunsi koko kehollaan.

-Olen odottanut tätä hetkeä kaksi vuotta. Kaksi kokonaista vuotta. Sinä annoit minulle mahdollisuuden kun Nikkasen avulla keksit höpinän hyökkääjästä. Siinä on minulle alibi. Täydellinen alibi, joka on vielä poliisin keksimä.

Enempää Stiina ei puhunut. Hän otti mailan ja vei suunnitelmansa päätökseen. Kaiken saamansa tuskan hän palautti korkojen kera. Lopuksi Stiina palasi sisälle ja poisti muovit eteisestä. Hän meni takaoven kautta takaisin ulos ja katsahti mieheensä. Sai ansionsa mukaan, Stiina ajatteli ja lähti taakseen katsomatta.

Stiina kiersi metsikön kautta kylälle ja varmisti, ettei kukaan nähnyt häntä. Kaupan edessä oli roska-auto. Stiina heitti pussiin pakkaamansa muovit ja käsineet auton nieluun ja hymyili tyytyväisenä. Kuski tyhjensi kaupan astiat pussin päälle. Sitä ei kukaan löytäisi koskaan. Paremmin ei olisi voinut sattua.
Stiina kiiruhti ystävälleen.

Iltapäivällä Stiina palasi takaisin kotiinsa. Kun hän meni sisään hän soitti välittömästi poliisin hätänumeroon. Hätä äänessään hän esitti, että jotakin kauheaa oli sattunut. Päivystäjä lupasi lähettää partion. Pian partio saapui. Kävi juuri, kuten Stiina oli toivonut. Paikalle saapuivat Nikkanen ja Stiinaa kuulustellut nainen.
- Jukka.. Stiina sopersi itkunsekaisesti ja osoitti takapihalle.
- Nikkanen ryntäsi takapihalle ja Stiina kuuli raivostuneen karjaisun.
- Soita ambulanssi heti Nikkanen huusi naispoliisille.
- Se on tietysti jo tulossa, nainen huusi takaisin.
Ambulanssi saapui. Jukka nostettiin paareille ja lykättiin sisään autoon. Ambulanssi lähti.
Nikkanen ryntäsi Stiinan luo.
- Mitä vittua on tapahtunu?
Stiina ei vastannu vaan itki vuolaasti. Hänen ei tarvinnut näytellä, sillä kyyneleet olivat aitoja ilon kyyneleitä.
- Se hullu iski uudestaan!
- Mutta eihän mitään hullua ole olemassakaan, Nikkanen huusi. Tiedät sen varsin hyvin.
Naispoliisi tuli paikalle ja Nikkanen vaikeni.
- Taisi se sama kahjo iskeä uudemman kerran, nainen totesi. Stiina nyökkäsi kyyneltensä lomassa. Hänen oli painettava katseensa, ettei hymy näkynyt.

Pian poliisit totesivat, että Stiinan kuulusteleminen olisi tällä erää turhaa. He kirjasivat sen mitä Stiina sanoi. Sitten he lähtivät. Stiina meni sisälle ja sulki oven. Hän meni keittiöön ja käynnisti kahvinkeittimen. Nyt hän olisi lopullisesti turvassa. Tästä alkaisi uusi parempi elämä.

Multainen Kynttilänjalka

2011-08-16T05:07:00.000-07:00

Kuulin taas vaihteeksi legendaa kultaisesta kynttilänjalasta. Tarina sujuu siten, että Jumalan Valtakunta on kultainen kynttilänjalka. Valtakunta pitää nähdä kultaisena kynttilänjalkana. Ellet näe, et kuulu joukkoon.

Tähän äkkiseltään harmittomalta vaikuttavaan nykyopetukseen liittyy erittäin vaarallinen piirre; jos nostat esiin todella olemassa olevan epäkohdan, et ole "uskovainen", koska et tajua kultaista kynttilänjalkaa. Näin ihmisten maallisesta ja ajallisesta yhteisöstä rakennetaan erehtymätön ja virheisiin kykenemätön aina oikeassa oleva Jumala. Jos yhteisö on Jumala, ollaan harhateillä. Tietysti on niin, että erityisesti virheellistä katsetta löytyy, yllätys yllätys, "nuorista"(luetaankohan minut nuoreksi vielä satavuotiaana?). Näiltä "nuorilta" puuttuu "oikeanlaiset" silmälasit, jotka vääristävät maailman tietyllä tavalla esimerkiksi siten, ettei totuutta näe.

Valtakunta on kynttilänjalka. Tässä tapauksessa se on multainen, ei kultainen. Multaa lisäävät ne, jotka pitävät yllä harhaoppia erehtymättömyydestä ja kultaisesta kynttilänjalasta. Oikopäätä tulee mieleen tarina keisarin uusista vaatteita.

Luopumus

2011-08-16T00:22:00.000-07:00

Joskus on hetkiä, jolloin on viisainta nostaa kädet ylös ja luovuttaa. Vastassa on seinä ja vaihtoehtoina on iskeä päänsä siihen hajalle tai myöntää tappio. Näin kävi minulle eilen. Ajattelin, etten jaksa ryhtyä täyttelemään lappuja, todistelemaan ratakäyntejä ja laukkaamaan poliisilaitoksella.

Suomen valtion turvallisuus parani kai huomattavasti kun myin pois yhden aseen. Poliitikkojen vähäjärkinen vastaus nuorison pahoinvointiin on rehellisten ammunnan harrastajien kiusaaminen. Mitenköhän se menisi perille, ettei sillä tavalla ratkaista mitään oikeita ongelmia? Veikkaan ettei mitenkään, koska aseet ovat niin oiva populismin väline; "kauheitahan ne ovat kaikki tyynni". "Ne jenkitkin ammuskelee ja kanniskelevat niitä aseita ja ovat muutenkin kauheita. Lihaviakin yms yms."

Minulle yhdestä aseesta luopuminen ei ole iso juttu. Ei olisi sekään, jos pitäisi luopua kaikista aseista. Silti en millään ymmärrä, miksi ei haluta puuttua oikeisiin ongelmiin vaan ryhdytään kassaroimaan aivan väärillä viheriöillä. En mitenkään sitä tajua. Olen kai vain liian yksinkertainen. Tässäkin asiassa.

Onneksi löysin erittäin hyvän liikkeen: www.suomiase.com. Suosittelen sitä kaikille! Ostakaa isolla rahalla. Mm. tämä on siellä jatkossa myynnissä:

Hk

2011-08-10T22:18:00.000-07:00

Terminologia on toisinaan tärkeää. On jo myönnetty, että HK.t olivat virhe. HK.t eivät siis toivottavasti koskaan palaa. Samaan aikaan on kuitenkin ryhdytty puhumaan sielunhoidon tärkeydestä. Termiä "sielunhoito" on toisinaan käytetty myös hoitojen yhteydessä. Tässä on merkittävä virhe.

Sielunhoito on sellaista toimintaa, jossa ihminen kääntyy vaikkapa papin puoleen apua etsien. Ihmisellä on joko hätä tai muuten tarve puhua. Lähtökohtana on OMA halu puhua.

Hoitokokous on taas lähtöisin ulkopuolisesta "huolesta". Hoitokokous ei ole sielunhoitoa vaan ihan puhtaasti väkivaltaa. Hoitokokouksessa alistetaan ja kiusataan. Sikälikin termi on väärä. Kiusaamiskokous olisi parempi.

Uusi tapa järjestää "sielunhoidollista kohtaamista" ei myöskään ole sielunhoitoa. Nykyisin toimitaan niin, että hoitokokous on pienemmän porukan palaveri, joka käydään kohtuullisen asiallisissa merkeissä. Sekään ei ole sielunhoitoa, koska siinäkin lähtökohtana on ulkopuolinen huoli ja tarkoituksena on saada lähestyttävä toimimaan jatkossa halutulla tavalla. Tällainen sielunhoidollinen keskustelu ei lähde kohteen omasta halusta. Se ei siis ole hoitamista. Ei sielun eikä ruumiin. Sekin on painostamista ja kiusaamista. Toimintatapa on ehkä sivistyneempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Kehitystä sekin.

Muuten: lyhenteelle HK on toinenkin merkitys; Hell´s Kitchen. Aika osuva tässäkin yhteydessä.

Reigani

2011-08-10T04:16:00.001-07:00

Erkki Reinikainen: Näin on kirjoitettu, s.108:
"Merkittävää on todeta, ettei Augsburgin tunnustuksessa(kohta 25) eikä Lutherin kirjoituksissakaan pidetä salarippiä Raamatun vaatimana, vaan että kirkko on sen asettanut."

Kalliisti Kirkastunut

2011-08-09T23:16:00.001-07:00

Päivämiehen pääkirjoitus(kommentteja sisältäen):

SRK ei ole järjestämässä ”uusia hoitokokouksia”

-Erittäin tervetullut viesti. Toivottavasti kaikki ovat samaa mieltä!

Viime aikoina median välittämä julkisuuskuva vanhoillislestadiolaisuudesta on ollut enimmäkseen kielteinen. Aihettakin on ollut. Esillä ovat olleet lapsiin kohdistuneet seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset. Jokainen niistä on liikaa. Insesti ja pedofilia kuuluvat niihin synteihin, joista apostoli kirjoittaa: ”Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille” (Ef. 5:3).

-Aihetta kielteiselle julkisuudelle todellakin on ollut. Ehkä tästä päästään uuteen nousuun?

Toinen julkisuutta puhuttanut aihe liittyy niin sanottuihin ”hoitokokouksiin”. Ylen uutisissa (1.8.2011) väitettiin hoitokokousten palanneen vanhoillislestadiolaisten keskuuteen. Uutisissa mainittiin kristillisyytemme elävän suurinta kriisiään sitten 1970-luvun. Siinä ennustettiin liikkeen hajoavan, ellei sen sisällä kyetä parantamaan sisäistä keskustelua.

-Tämä on mielestäni totta.

”Hoitokokouksiksi” kutsutaan vanhoillislestadiolaisuuden parissa varsinkin 1970-luvulla järjestettyjä sielunhoidollisia kokouksia ja neuvotteluja. Termi on sittemmin saanut – osin oikeutetustikin – kielteisen sävyn. ”Hoitokokousten” palaamisen suhteen on sanottava suoraan, että SRK ei ole käynnistänyt eikä ole käynnistämässä 1970-luvun hoitokokouksiin rinnastettavien tilaisuuksien sarjaa. Kullakin ajalla on omat murheensa. Niitä on siksi myös arvioitava oman aikansa taustaa vasten.

-Aikalaisten kertoman mukaan SRK:lla oli merkittävä rooli; esimerkiksi pääsihteeri ja puheenjohtaja olivat mukana monissa hoitokokouksissa ympäri maata. Mielestäni jos SRK ei ollut hankkeen alullepanija, sen olisi pitänyt lopettaa hoidot heti alkuunsa.

Jälkikäteen on ollut nähtävissä, että hyvässä tarkoituksessa järjestetyissä tilaisuuksissa esiintyi väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa ja siksi niitä on pahoiteltava. Tilannetta ei kuitenkaan korjata syyllisiä etsimällä. Parannukseen on lähtökohtaisesti ikivanha resepti. Jokaisen erehtyneen on syytä korjata oma kohtansa pyytämällä anteeksi. Langennut saa lohduttautua Raamatun lupauksella: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon” (Sananl. 28:13).

-AAMEN

Yhteisö koostuu yksilöistä, niin myös uskovien yhteisö. Me uskomme, että Pyhä Henki kokoaa Jumalan seurakunnan. Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.

-Seurakunta ei erehdy, mutta seurakunta voi erehtyä. Valtakunta ei erehdy, mutta maallinen organisaatio voi erehtyä.

”Hoitokokoustenkin” pyrkimyksenä oli sekä yksittäisten ihmisten sieluntilan korjaaminen että uskovien yhteisön varjeltuminen yhdessä uskossa, rakkaudessa, opissa ja hengessä. Sielunhoidollisia keskusteluja on aihetta käydä aina. Siihen meitä kehottaa Jumalan sana: ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.” (Gal. 6:1.)

On tullut selväksi, ettemme ole tässä onnistuneet niin kuin olisimme toivoneet. Rehellisyyden nimissä on myös muistettava, että hoitokokouksissakin koettiin siunauksen hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.

1970-luvun taakaksi jäivät kuitenkin ne tilanteet, joissa ”vanha ihminen” sai vallan ja ihmisen ääni hukutti alleen Jumalan äänen. Anteeksiantamuksen evankeliumi jäi silloin ”kortille”. Kristittyinä ja kristittyjen yhteisönä sanoudumme irti kaikesta ruumiillisesta, henkisestä ja hengellisestä väkivallasta. Elävä usko on aina vapaaehtoinen ja iloinen asia.

-Kaiken kaikkiaan hyvä teksti. Toivottavasti luemme vastaavaa jatkossakin. Ehkä toivoa vielä on? Onko viimein tullut virheiden myöntämisen aika?

Vaiva

2011-08-09T22:46:00.000-07:00

Mikä meitä vaivaa??

Brittilä palaa. Nuoret pieksävät toisiaan ja poliiseja. Hajottavat paikkoja. Polttavat autoja. Ryöstävät.

Miksi yhteiskuntien pitää säännöllisin väliajoin palaa? Miksi väkivallan pitää ryöstäytyä irti? Miksi sivullisten pitää kärsiä?

Feisbook tekee kuulemma ihmisistä hirviöitä. Ehkä se sittenkin on totta?

Jos rakastamme lähimmäistämme, emme ehkä ryhdy väkivallan tekoihin. Siksi kristillisellä sanomalla voisi olla taas jotakin annettavaa tälle palavalle maailmalle. Siksi lähimmäisenrakkauden toteutumisen pitäisi alkaa minusta. Siksi minun pitäisi rakastaa sitäkin, joka tuomitsee minut eriseuraiseksi ja hulluksi. Se ei ole helppoa. Silti pitäisi jaksaa yrittää. Armo kuuluu varauksetta kaikille. Myös sille, joka tuomitsee.

Hullu

2011-08-08T00:15:00.000-07:00

Luin eilen illalla Päätalon kirjaa Pohjalta ponnistaen(suosittelen muuten kaikille Päätalon Iijoki-sarjaa. Itse ylönkatsoin Päätaloa aikoinaan, mutta kun olen kai tullut vanhaksi, kuvittelen tajuavani jotakin Päätalon kirjojen merkityksestä. Lisäki on tietysti niin, että on helppo halveksia sellaista, johon ei ole oikeasti perehtynyt). Kirjassa Päätalo kertoo mielisairaalareissusta ja itsemurhayrityksestä. Kun Kalle selviää vähitellen kuviosta jäljellä on häpeä; Mitä muut sanovat? Kehtaanko liikkua enää missään?

Mielen sairaus on tänäänkin vahva leima. Jos aivoissa on kasvain, siihen osataan suhtautua paremmin kuin siihen, että sähkökäyröissä on häiriöitä. Sairauksiahan ne ovat molemmat. Samalla tavalla, vaikka ovat erityyppisiä tauteja. Kumpaankin sairastaja on itse samalla tavalla syytön.

Mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Jos syyt olisivat tiedossa, niihin kai puututtaisiin. Mielenterveysongelmista kärsivä tarvitsee läheistensä tuen, ei syyttelyä. Kallen vaimon ensimmäinen huoli tuntuu olevan: Miksi teit tämän minulle? Tällainen kysymys on ymmärrettävä, mutta tuskin auttaa kärsivää. Rinnalla kulkeminen voisi olla parempi vaihtoehto. Tietysti se ei aina ole kovin helppoa, mutta pitäisi yrittää.

Hulluksi leimaaminen on ollut kautta historian myös yksi vallankäytön väline. Hulluksi leimattu ei kovin hyvin voi puolustautua; mielisairauteen kun usein liittyy se tosiasia, että sairas kuvittelee kaikkien muiden olevan sairaita. Tästä johtuen hullun maineesta voi olla hankala päästä eroon. Hulluksi leimattu voi oikeasti tulla hulluksi.

Toisaalta voidaan miettiä sitten sitäkin, olisimmeko kaikki jollakin tapaa hulluja. Toisilla on diagnoosi ja eläkepäätös(kuten eräs tuttavani asian ilmaisi), toisilla ei.

Hyvä kirjoitus;

2011-08-03T01:58:00.000-07:00

Kotimaassa on nimettömän(tietysti) henkilön kirjoitus, suosittelen lukemaan:

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=461&id=19225

Kirjoituksessa kuvataan onnellista lestadiolaiselämää. Tietysti sitä on. Olen itse elänyt sitä lapsuudesta asti. Se, että on onnellista elämää, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi toisenlaistakin elämää. Kärsimyksen sävyttämää, uuvuttavaa, pelon alla elämistä.

En uskonut itsekään Nurjan puolen olemassa oloon. Sittemmin olen itse kohdannut sen lähimmäisteni kertomana. Osin myös omakohtaisesti. En ymmärrä, miksi siitä ei saisi kertoa? Miksi se pitäisi piilottaa? Se on oikeasti totta! Vaikka et itse olisi sitä kohdannut, se on silti totta!

Kirjoitus päättyy:
"Joskus näistä keskusteluista tulee sellainen olo että ”kun vääryys (siis synti) saa vallan niin rakkaus monissa kylmenee”."

Tämä tekstin loppu kertoo pelosta. Se kertoo säännöistä ja alistamisesta. Se kertoo siitä, että kritiikki on aina "syntiä". Se kertoo siitä, että nurjasta puolesta kertominen on väärin. Se kertoo siitä, että julkisivun pitää olla puhdas ja kaunis, vaikka talo olisi sisältä paksussa homeessa.

2011-07-31T04:15:00.001-07:00

2011-07-30T09:55:00.001-07:00

Kassila

2011-07-27T23:54:00.000-07:00

Teoksesta Totuuden lähteillä:

"Perustellessaan nuorena miehenä Idän Tähti -järjestön hajottamista Krishnamurti kertoo tarinan miehestä, totuuden etsijästä, joka kulkee tietä pitkin ja jota Paholainen apureineen seuraa. Yhtäkkiä Paholainen huomaa miehen pysähtyvän tiellä ja poimivan jotakin maasta, ja samassa Se näkee, kuinka miehen kasvot kirkastuvat ilosta. Sillä siunaamalla Paholaisen epäluulot heräävät ja Se lähettää avustajansa ottamaan selvää, mitä ihmettä mies on oikein löytänyt. Apulainen lähtee välittömästi toteuttamaan annettua tehtävää ja palaa jonkin ajan kuluttua Paholaisen luo ja sanoo:
-Tämä on vähän huono juttu sinun kannaltasi, Paholainen.
-Kuinka niin? Sarvipää ihmettelee.
-Mies on löytänyt totuuden, apulainen virkkaa sanojaan huolella punniten.
Nyt Paholainen säikähtää, Se tietää olevansa vaikeuksissa, miehen löytämä aarre kun saattaisi tehdä tyhjäksi Sen valta-aseman monen ihmisen mielessä. Niinpä se päättää kehitellä ovelan juonen ja huudahtaa riemuissaan apurilleen:
-Organisoidaan se totuus!
Tarina on kerrassaa mainio, organisoiminen kun nähdäkseni tarkoittaa tässä yhteydessä elävän totuuden muuttamista dogmaattisuudeksi, fundamentalismiksi, fanaattisuudeksi, se tarkoittaa valtarakennelmia, hierarkioita, - kaikkea sitä, mikä kasaa ja varmistaa valaan harvojen käsiin. Tämä puolestaan on oivallinen kasvualusta ahdaskatseisuudelle, ihmisten eriytymiselle toisistaan, uskonnollisille sodille ja uskonnollisesta fanaattisuudesta nousevalle terrorismille."

Muuttumatoin

2011-07-27T23:46:00.000-07:00

"On tullut paljon arveluita henkivakuutuksesta, joka ensi silmäyksellä näyttää säästäväisyydeltä, vaan tarkemmin tutkittua on kuitenkin paras olla siitä poissa, sillä se panee perilliset usein ylen suuren koron perimiseen, asettaa kristityn liian pitkään ja orjalliseen maalliseen valvomiseen, joskus maailmaan rakkauteen; meidän tulee enemmän luottaa Jumalan edestäkatsomiseen ja olla säästäväiset taidolla, karttaen maailman tapoja ja ylellisyyttä. - Näistä syistä olen minä, tarkoin nykyään herran sanan avulla tutkisteltuani, henkivakuutushomman lopullisesti ja isäksi hylännyt; emme kuitenkaan tuomitse niitä, jotka siinä ovat." AL Sanomia Siionista 10B 1894, 214-215

Weljemme jatkaa

2011-07-25T23:01:00.000-07:00

Glover:

Ajankohtaisuus:
"Niiden meistä, jotka eivät usko uskonnolliseen moraalilakiin, pitäisi kuitenkin olla huolissaan sen hiipumisesta. Kaikki tuntevat uskonnollisen suvaitsemattomuuden pahuuden, uskonvainot ja uskonsodat, mutta silmiinpistävää on, kuinka moni protesti ja vastarinta hirmutekoja vastaan on niin ikään perustunut uskonnolliseen vakaumukseen."

Tätä olen miettinyt:
"Sivustakatsojat tietävät tarpeeksi tajutakseen, että lisätieto on epämiellyttävää. Katsomalla poispäin ei tarvitse tajuta sitä valtavaa pahuutta, joka pitäisi pikaisesti lopettaa. Ensimmäinen askel on se, ettei katso poispäin."

Tämän takia 70-luvusta pitää puhua:
"Pitämällä menneisyyttä hengissä hirmutekoja voidaan kenties estää. Sillä, mitä jotkut ihmiset odottavat toisten unohtavan, voi olla hirvittävä merkitys."

Lähimmäisen Rakkaus

2011-07-25T00:23:00.000-07:00

Kristillisyys on kuulemma tunnettu siitä, että se rakastaa. Rakastaa myös vihamiehiään. Minut on leimattu vihamieheksi, mutta rakkautta en ole kohdannut. Sen sijaan minut on leimattu:

-hulluksi
-raukaksi
-oman pesän likaajaksi
-raatelevaksi sudeksi
-saatanan enkeliksi
-eriseuran perustajaksi
yms
Kesätapahtumiinkaan en ole kuulemma vuosikausiin uskaltanut osallistua. :) Haluaisin aivan kuin olla kysymässä, että pitäisikö niitä pelätä??

Jännä tapa rakastaa :) Jännästi olen tullut rakastetuksi. En ole perustamassa mitään mihinkään. Pysyn siinä, mihin olen syntynyt ja kasvanut. Ei minulla ole tarvetta lähteä. Oman mielipiteeni aion kyllä sanoa myös jatkossa. Toivon, että on myös paljon muita, jotka jäävät, mutta uskaltavat sanoa kantansa. Toivon, että vihan sijaan kohtaan jatkossa ymmärtäjiä tai ainakin sietäjiä. Toivon, että rakkauttakin olisi.

Valtakunnan Kansleri

2011-07-24T02:38:00.000-07:00

Toive yhteistöstä, joka on kaikesta samaa mieltä, elää voimakkaasti. Olemmehan me. Emmehän me halua. Totuus on tietysti se, että samaa mieltä yhteisö ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Mitä jos tunnustettaisiin tämä? Mitä jos tunnustettaisiin, että maallinen yhteisömme ei ole aina oikeassa?

Mitä jos lopetettaisiin ihmisten painostaminen ja kiusaaminen? Mitä jos tyydyttäisiin siihen, että emme ole kaikista asioista aivan samaa mieltä? Mitä jos lopetettaisiin käytännön asioiden muuttaminen "opillisiksi"? Mitä jos annettaisiin ihmisten elää rauhassa?

Miksi me ihmiset olemme sellaisia käärmeitä, että haluamme toisten ajattelevan kaikesta samalla tavalla kuin itse ajattelemme? Eikö kuitenkin olisi helpompaa pitää kiinni siitä, minkä oikeaksi kokee, mutta samalla antaa tila lähimmäiselle ja hänen ajatuksilleen?

Jostakin perin merkillisestä syystä, on aina niitä, jotka ovat valmiita lyttäämään kaverin mielipiteen oman "oikean" mielipiteen varjolla. On aina niitä, jotka ovat valmiita käyttämään vääryyttä, valehtelua ja painostusta, jotta kaikki olisivat ihanasti rakkauden hengessä samaa mieltä. Ehkä niin vain on? Tai ehkä me voimme tehdä asialle jotakin? Oman osuutemme?

Pilikka

2011-07-23T01:09:00.000-07:00

Norjassa on tapahtunut kauheita. Teot ovat niin järkyttäviä, ettei niitä voi käsittää. Tuska, joka jää, on hirvittävä. Auttakoon Kaikkivaltias uhreja ja heidän omaisiaan surun keskellä.

--

Olen lueskellut monenlaista. Mieleeni on tullut, että yhteisö, joka ei kestä rakentavaa kritiikkiä, on vaarallinen. Jos kaikki kritiikki on "maailman pilkkaa" ja vääristelyä, voisi olla syytä tiirailla peiliä. Tietysti kuva peilissä ei välttämättä miellytä, mutta sekin riski on otettava.

Onhan kuitenkin niin, että mikään maallinen orgaanisaatio ei toimi erehtymättömästi. Kaikki orgaanisaatiot tekevät virheitä. Se ei ole ongelmallista tai poikkeuksellista. Ongelmallista sen sijaan on se, ettei myönnetä virheitä tai sanotaan, ettei "äiti koskaan erehdy". Hyvin ongelmallista on myös se, että jonkun yksittäisen henkilön kanssa erimieltä oleminen voi tarkoittaa sitä, että on Jumalan Valtakuntaa vastaan. Tällaiseenkin olen törmännyt ihan viime aikoina. Erittäin vaarallinen piirre.

Yhteisössämme käytetään sosiaalista painostamista. Olen itse kohdannut sitä ja tunnen suuren määrän niitä, jotka elävät sen kanssa joka päivä. Tämäkin asia kielletään, mutta totta se on. Se on totta myös minulle.

Glover kirjoittaa:
"Joskus sellaiset sosiaaliset paineet, jotka yleensä estävät toimimisen muiden vahingoittamiseksi, kääntyvät päinvastaisiksi. -- Myötätuntonsa motivoimat tai ihmisten nöyryyttämistä ja julmaa kohtelua vieroksuvat ihmiset olivat kuin kahleissa. Näiden kunniallisten motiivien pohjalta toimimalla saattoi joutua raskaasti rangaistuksi. Tällaisissa tapauksissa auttamishaluiset ihmiset ovat saattaneet perääntyä tekojensa seurausten pelossa."

Liian tuttua. Olen itsekin pelännyt. En ole uskaltanut aina puuttua, vaikka olisi pitänyt. Tiedän, että pelkääjiä on paljon.

Tiellä ja Matkalla

2011-07-20T23:30:00.000-07:00

...

2011-07-20T11:54:00.000-07:00

Ameriikan Malli

2011-07-20T09:10:00.000-07:00

Viimeinen matka

2011-07-10T09:37:00.000-07:00

Avaan ruuvit. Ruuveissa on pienet ristit. Nostamme kannen. Sisusta on kaunis. Valkoinen. Totuus paljastuu kun poistan liinan. Kannen alla on vaari.

Vaari näyttää nukkuvalta. Silti välittömästi tajuaa, että elämä on lähtenyt ruumiista. Kasvoilla on levollinen ilme.

Seison isän vieressä. Edessämme on avonainen hauta. Haudassa on arkku. Arkussa on vaari.

Sanoja. Merkityksellisiä. Tunteikkaita. Kyyneleitä. Eron ikävää. Lopullistako? Emme voi tietää. Lohdullinen näky kuoleman jälkeisestä elämästä. Taivaasta.

Vaari ja arkku peitetään. Miespolvet vaipuvat unholaan. Muisto. Haalistuva. Hetken elävä.

Tiedän missä on vaarin ruumis. En silti tiedä missä vaari on. En tiedä mitä tapahtuu kun elämä lähtee ruumiista. Kirjoitusten mukaan kaikki herätetään viimeisenä päivänä. Ehkä siis siihen asti nukutaan. En tiedä. Eikä se ole tarpeellista.

Sen tiedän, että myös minun vuoroni tulee. Tiedän, että kerran hiekka tömähtelee minun arkkuni kannessa tai liekit nuolaisevat arkun ja minut tuhkana taivaalle.

Senkin tiedän, että on tarpeellista rakastaa tänään, koska huomista ei ehkä tule.

MarginaaliRadikaaliRyhmäRämä

2011-07-03T23:11:00.000-07:00

Helteet ovat varsinaisessa Suomessa hieman hellittäneet. Tällä kelillä jaksaa jo puuhailla kaikkea kivaa. Tosin kuumakin keli käy minulle. Kylmä ei.

Kesä on hieno! Suomen kesä on hienoin. Siksi emme kesäisin yleensä matkustele rajojen ulkopuolelle. Kesäyö on käsittämättömän kaunis. Siksi kesällä toisinaan tulee nukuttua aika vähän.

Tällä viikolla matka käy kohti pohjoista Suomea. Pohjoisen Suomen kesässä on yksi varsin kiusallinen vitsaus; kaikkinaiset öttiäiset. Meillä voi nukkua yön ikkuna auki, samaa ei kannata koittaa kotiseudullani. Ostan etelänmiehen ohvia ja koitan selvitä kiusallisista pikkukavereista.

Matkan varrelle mahtuu hautajaisia, muotokuvan paljastamistilaisuus ja mm. vaellusretki. Ehkä otan muutaman kuvan ja lätkin niitä sitten tänne kun palaan joskus.

Nauti kesästä!

Puheita

2011-07-03T08:50:00.000-07:00

Kun olen kuunnellut puheita, olen pannut merkille, että kaikissa kuulemissani puheissa on puhuttu vuoden aikana tapahtuneesta "kohusta". On puhuttu maailman pilkasta. On puhuttu median mustamaalaamisesta. On puhuttu oman pesän tervaajista. On isoilla kirjaimilla todistettu, että kristityn osana on maailman pilkka.

Ja kuitenkin kyse on ollut aivan muusta. Kyse on ollut siitä, että on epäonnistuttu taivaan valtakunnan suurimpien, uskon esikuvien, suojelemisessa. Sen sijaan on onnistuttu suojelemaan ja suosimaan väärien tekojen tekijöitä. Ei tämä ole maailman pilkkaa. Se on tapahtunut tosiasia. Se on totta eikä sitä kääntämällä muuksi saa.

Minusta on kuvottavaa, että yritetään poisselittää jotakin näin kauheaa. Ymmärrettävää se on, mutta kuvottavaa. Katolinen kirkko on yrittänyt samaa poisselittämisen taktiikkaa jo pitkään. Huonolla menestyksellä.

Kotimaa24

2011-07-03T00:10:00.001-07:00

"- Asiat tulee hoitaa henkilökohtaisesti keskustelemalla. Sellainen tapa, jolla Kimmo on asioitaan hoitanut, on loukkaava ei pelkästään minua, vaan koko liikettä kohtaan, Voittonen selvensi."

Jos joku ei vastaa yhteydenottopyyntöihin, miten voi keskustella?

Miten Voittosen hyllyttäminen loukkasi koko liikettä?

Miksi meitä muita saa hyllytellä miten sattuu ilman, että se loukkaa liikettä?

Kyllä tämä on sangen hauskaa.

Kuulin myös, että kriitikoiden on sanottu tervaavan arkkia sisäpuolelta. Maailma kuulemma tervaa arkkia ulkopuolelta. Eikö arkin tervaaminen ole hyvä asia? Sehän vuotaa jos ei sitä tervaa? En kyllä oikein näkisi herätysliikettä arkkina.

Voittonen jatkaa:

"- Ikääntyneempi väki osaa keskustella kasvotusten. Jokaiselle kuitenkin tulee se henkilökohtainen valinta, että mikä on oma suhde Jumalan valtakuntaan. Nuorena minäkin olin imaista itseeni eriseuraisten hengen. Sitten ymmärsin, mikä on oikea paikkani, ja äkkiä olinkin hyvin kilttiä poikaa, Voittonen kuvasi."

Toisin sanoen, jos olet eri mieltä Olavin kanssa, olet eri mieltä Valtakunnan kanssa. Jos olet eri mieltä Olavin kanssa, olet eriseurainen. Jos keskustelet netissä, olet eriseurainen(ov ei huomaa, että netissäkin voi keskustella kasvotusten). Jos et ole "ikääntyneempää väkeä", olet vaarallisilla vesillä.

"Voittosen mukaan on luonnollista, että nuoret haluavat kyseenalaistaa, mutta keskustelun käymistä blogien ja sosiaalisen median välityksellä hän haluaisi hillitä.
Oikea paikka keskustelulle on paikallinen rauhanyhdistys. Siellä ihmetystä herättävien tekstien kirjoittajia voidaan myös ohjata parannukseen."

Näin ihanasti me saamme olla avoimesti keskustelemassa; jos vaikka joku erehtyisi blogissa olemaan eri mieltä Olavin kanssa, saisi ihanasti heti uskoa sen syntinä anteeksi. Kallis asia. Inhmillisinä ihmisiä saamme tässä ajallisessa ajassa aivan kuin äänellisellä äänellä uskoa anteeksi kaikki väärät kirjoitukset!

Kaleva

2011-07-02T08:49:00.000-07:00

Kalevan mukaan Voittonen on kertonut, että hyväksikäyttöä on 2-4 kertaa enemmän muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. Mistäköhän OlaviWeli tämän tietää?? Ei kai sitä kukaan voi tietää? Onko nyt sellaisia tietoja, että näin voitaisiin sanoa?

Tästä tuli mieleeni muutama hauska sanonta puheista:

ajallisessa ajassa; (ajattomassa ajassa?)

äänellisellä äänellä; (äänettömällä äänellä?)

Sitomisleikki

2011-06-29T11:02:00.000-07:00

Kuulin, että eräs sisar oli sidottu. Kyse ei ole mistään sitomisleikistä vaan ihan vanhakantaisesta ns. "synteihin sitomisesta". Tällainen menettely oli käytössä erityisesti 1970-luvulla, mutta näköjään sitä käytetään yhä. Tarkemmin en tunne tämän tradition juuria. Jos joku tuntee, voisi selventää kommentilla. Perusteena on tietysti raamattu. Sitomisleikin perustan kai katsotaan olevan siinä, kun opetuslapsille annettiin lupa päästää ja sitoa.

Synteihin sidotulle ei saarnata syntejä anteeksi, vaikka tämä pyytäisikin. Sitomisleikki aivan sitä pahinta laatua siis. Ja kyse ei tietystikään ole mistään vapaaehtoisesta leikistä vaan uhrin kannalta toimi voi olla kohtalokas. Tässä yhteydessä on kyllä ihan pakko puhua uhrista.

En millään haluaisi uskoa, että tällaista tapahtuu lestadiolaisuudessa 2000-luvulla. Mielestäni sitoja on henkisesti sairas. Sitoja ei ole kristittyä koskaan nähnytkään. Sitoja on se, joka tarvisi parannuksen tekoa, ei sidottu.

Sitoja voisi harrastaa kotonaan niitä sitomisleikkejä ja jättää muut rauhaan.

Nyt! Ilmestyskirja

2011-06-27T10:18:00.000-07:00

Lueskelin ilmestyskirjaa päivänä muutamana. Sehän on, kuten tiedetään, varsin sekava kokonaisuus ja täynnä mitä kummallisimpia juttuja. Ja juuri siksi se on niin mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa. Suosittelen aivan kuin kesäillan tai yön ratoksi.

Ilmestyskirjan ikä ei ole tarkasti tiedossa. Se on sijoitettu 60-90 lukujen väliin. Joka tapauksessa kirjan keskeinen vaikutin liittyy kristittyjen vainoihin. Kirjoittajaksi kerrotaan Kaima. Mm. Lutherus aikoinaan suhtautui nuivahkosti merkilliseen Raamatun viimeiseen kirjaan. Ei tosin ollut ainoa Lutherin kritiikin kohteena oleva Raamatun osa; puhuihan marthinus mm. olkikirjeestä.

Pari mielenkiintoista otetta tähän väliin:

"ja minä näin enkelin seisovan auringossa, joka huusi suurella äänellä ja sanoi kaikille linnuille, jotka taivaan alla lentävät; tulkaat ja kokoontukaan suuren Jumalan ehtoolliselle, syömään kuningasten lihaa, ja väkevän lihaa, ja orhitten lihaa, ja niillä ajavaisten, ja kaikkein vapaitten ja orjain, sekä pienten että suurten."
"ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta kävi ulos, joka oriin päällä istui; ja kaikki linnut ravittiin heidän lihastansa."

hmmm. Mielenkiintoista. Tästä voisi tulkita vaikka ja mitä. Joka tapauksessa erikoista ehtoollista tässä katetaan. Tietysti on myös niin, että suurinta osaa Raamatun kirjoista on jollakin tapaa tulkittava.

Ilmestyskirjassa on myös paljon sellaista, joka on asiayhteydestään irrotettuna ollut paljossa käytössä:

"Kirjoita: autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut."

Monet kohdat vaativat rivakkaa tulkintaa:

"Ja minä näin taivaan avatuksi, ja katso valkia orhi, ja se, joka sen päällä istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella hän tuomitsee ja sotii."

"ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi."

Kun ilmestyskirjaa lueteaan tietynlaisten lasien läpi, siitä löydetään kaikki se mitä halutaan. Siksi se on aikojen saatossa kulunut monien kristillisten piirien käsissä. Sieltä on löydetty maailmansotien ajankohtia ja tulevaisuuden ennusteita. Ja tietysti sieltä on löydetty tarkkoja ajankohtia maailmanlopulle. Eihän niitä oikeasti sieltä tietenkään löydy. Kaikesta huolimatta ilmestyskirja on osa kaanonia. Se on mielenkiintoinen teksti, johon kannattaa ajan kanssa tutustua.

Kaleva Today!

2011-06-26T23:02:00.000-07:00

Tämän päivän Kalevassa kerrotaan raju tapaus(ostakaa lehti, sen saa myös netistä, tässä muutama pääkohta):

Lehden mukaan eräässä suvussa ilmeni hyväksikäyttötapaus. Jossain vaiheessa asiantuntijaksi ja asian hoitajaksi pyydettiin Olavi Voittonen. Tekijä myönsi tapauksen. Voittonen esitti kaksi toimintamallia. Ensimmäinen, jonka mukaan tapaus vietäisiin poliisille ja toinen, jonka mukaan tekijä ohjattaisiin hoitoon. Papparainen valitsi, tietysti, hoidon.

Sukulaiset olivat ihmeissään; eihän tämä näin voi mennä. Sukulainen oli jälkeenpäin soittanut useaan otteeseen Voittoselle ja vaatinut tätä tekemään enemmän. Voittosen vastauksen mukaan ketään ei Suomessa voi pakottaa hoitoon. Lisäksi Voittonen oli vedonnut siihen, että papparainen oli pyytänyt anteeksi. Haastatellun omaisen mukaan yhteisön tapa hoitaa hyväksikäyttötapauksia on täysin vääristynyt. Olavi Voittonen ei ota asiaan kantaa. Hän vetoaa siihen, että viranomaiset tutkivat asiaa.

Nyt jälleen kerran on osoitettu, että toimintamallit ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia. Nyt näyttää tämän tapauksen valossa jälleen kerran siltä, että asia on salattu rippisalaisuuteen vedoten. Toivoisin, ettei juttu olisi totta. Toivoisin, ettei tällaista kärsimystä olisi. Toivoisin, että asiat olisi osattu hoitaa paremmin ja lakien mukaan.

Jokohan olisi aika myöntää asioiden oikea laatu? Jokohan olisi johtopäätösten vuoro?

Fiia

2011-06-24T05:29:00.000-07:00

Pää on jo kokonaan valkoinen. Silmien päällä on harmaa harso. Katse on surullinen ja väsynyt. Liikkuminen on hidasta ja tuottaa tuskaa.

Saatan Fiian autoon. Se katsoo taakseen. Silmistä näkee, että Fiia tajuaa lähtevänsä viimeiselle matkalle. Se tietää, ettei enää koskaan palaa tähän taloon, kotiinsa.

Matkaamme hiljaisuuden vallitessa. Fiian hengitys on katkonaista. Se makaa hiljaa paikallaan. Kaikesta näkee, että se on valmis lähtemään. Yrittämisen ja rimpuilun aika on ohi. On lähdön hetki.

Perillä lääkäri on hermostunut. Lääkäri hokee, että kaikki menee hyvin ja on nopeasti ohi. Ei ole vähään aikaan tätä tehnyt. Valitettavasti hän on väärässä. Ensin tulee kohtaus, sitten oksennus. Kärsimys näkyy Fiian koko olemuksesta. Lopulta elämä pakenee haurastuneesta ruumiista. Mihin se menee? Tiedän vain, että se on poissa. Elämä.

Saan lääkäriltä mustan jätesäkin. Nostan Fiian hellästi syliini ja lääkärin avustuksella lasken säkkiin. Kiitän lääkäriä ja menen taakkani kanssa autolle.

Matkalla muistan, kuinka mustapäinen nuori ja urhea eläin katsoi haastavasti vastaan. Muistan, kuinka se kömpi hitaana sunnuntaina viereeni ja lämmitti olemuksellaan talven kylmentämää huonetta. Muistan, kuinka se juoksi tuulta nopeammin ja jaksoi vetää raskaita taakkoja. Muistan, kuinka se katkaisi vahvan männyn, johon juoksunaru oli kiinnitetty. Muistan kuinka se ymmärsi ja läsnäolollaan lohdutti teiniä. Muistan.

Lasken Fiian hautaan. Lapioin haudan umpeen. Nostan haudan päähän kiven ja istutan pienen pihlajan. Seison pitkän hetken hiljaa. Nostan katseeni ylös. Näen, kuinka puuskainen tuuli kiskoo valkoisia pilviä pitkin taivaan kaarta.

Yksi tarina on lopussa. Se ei jatku koskaan. Sen tilalle tulee tuhat uutta.

SK

2011-06-23T07:54:00.001-07:00

Suomen Kuvalehdessä on tänään hyvä juttu. Osta ja lue! Tämä on mainos, mutta ei maksettu mainos.

Muuan kommenttiraita. Kaikki kommentit liittyvät Tuomas Hännisen lausuntoihin. Lainaukset ovat Hännisen lausuntoja SK:sta.

"Alkuun puuttui osaamista ja valmiutta hoitaa asiaa viisaammin. Emme osanneet puuttua ilmiöön riittävän terävästi myöskään siksi, että sen laajuus paljastui vasta Johanna Hurtigin julkaisemien lukujen myötä."

Siis hetkinen? Jutussakin sanotaan, että Hurtig oli yhteydessä SRK:hon jo 2008. Menikö tosiaan kolme vuotta, että asia tajuttiin? Vai mistä tässä on oikein kyse??

Hoitokokouksista:
"Ne koettiin ja koin ne myös itse suurelta osin siunauksellisiksi."

Hoitokokoukset olivat pahimman sorttimentin ihmisoikeusrikoksia. Kenen mielestä ne olivat suurelta osin siunauksellisia? Kaikki, joiden kanssa olen asiasta keskustellut(mikä ei ole aivan pieni porukka ja koostuu hyvin monenlaisista ja ikäisistä ihmisistä) ovat olleet sitä mieltä, että ne olivat järkyttäviä, kauheita, epäinhimillisiä ja väärin.

"Sosiaalinen media ei ole hyvä foorumi sielunhoidollisille asioille, hän sanoo."

Miten niin? Esim. facebook toimii erittäin hyvin myös sielunhoidollisessa keskustelussa. Usein esimerkiksi nuorille sen on kaikkein luontevin paikka jakaa vaikeita asioita. Rohkaisen käyttämään näitä foorumeja myös uskonkysymysten käsittelyyn.

"Esittävän taiteen henkilökultti sopii huonosti yhteen Jumalan lapsena elämisen kanssa. Jäljet pelottavat. Siksi tällä alueella on nähty hyväksi varoittaa ihmiskunnian ja henkilöpalvonnan vaaroista."

Tällaista shaissea en haluaisi vuonna 2011 enää mistää lukea tai kuulla. Lestadiolaista liikettä vaivaa joku merkillinen kulttuurikammo. Harrastakaa hyvät ihmiset taiteita, jos teillä on siihen lahjoja. Älkää välittäkö moisesta hölynpölystä! Miksi kukaan ei huolestu harmaasta taloudesta? Miksi ei neuvota varomaan pusinesmaailman vaarallista ihmiskunnian hakemista? Miksi ihmeessä aina esittävä taide????

"Tuomas hänninen painottaa, että ehkäisypäätös on aina avioparin keskinäinen asia."

Aamen! Halleluujaaa! Juuri näin. Harmi vaan kun käytännössä kontrolli pelaa aika tehokkaasti. Erityisen innokkaita muiden mahankasvun tarkkailijoita ovat toiset äidit. Kun on itse ahtaalla, ei muutkaan saa päästä helpommalla. Toivon, että joskus päästäisiin oikeasti tilanteeseen, jossa perheen makuukamarin tapahtumat eivät kuuluisi yleiseen keskusteluun saatikka kauhisteluun.

"Myös Tuomas Hänninen pitää epäraamatullisena ajatusta, että Jumalan seurakunta olisi jokin organisaatio kuten kirkko tai SRK tai vanhoillislestadiolaisuus."

Juuri näin. Valtakunnan rajaa ei voi nähdä. Sitä ei voi piirtää. Harmillista, että käytännössä opetus oikeasti on se, että muualla ei voi pelastua. Käytännössä lestadiolaisuudessa on vedetty yhtäläisyysmerkit Jumalan valtakunnan ja rauhanyhdistyksen toiminnan väliin. Käytännössä kaikki muut ovat yleisen ja "oikean" käsityksen mukaan matkalla helvettiin.

"Johtokunta on apostolinen kokous. Tähän asti Jumala on antanut veljille viisautaa hoitaa asioita. En tarkoita, että naisesta nimenomaan naisena ei olisi johtokunnan jäseneksi. Mutta jos Jumala haluaa, että johtokuntaan tulee nainen, kukaan ei sitä pysty estämään."

:) Apostolinen kokous tietysti. Suora linkki sinne taivaaseen. No ehkä tämä asia veljille vielä joskus kirkastuu. SRK:n johtokunta on maallinen orgaani. Erehtyväinen ja virheellinen. Tällä hetkellä moni kokee sen vanhemmistoksi, aivan kuin esikoislestadiolaisillakin on vanhemmistonsa. Toivottavasti aika muuttaa tämän(kin) asian.

Jutun lopuksi toimittaja miettii, mitä Lars Levi tekisi:

"Varmaan hän suuttuisi luonteenomaiseen tapaansa ja ottaisi liikkeen vallanpitäjät puhutteluun. Luultavasti hän vaatisi, että johdon pitää tunnustaa inhimillinen erehtyväisyytensä ja tehdä parannusta lakihenkisyydestä ja rakkaudettomuudesta. Todennäköisesti hän vaatisi, että vapaa keskustelu uskonasioista pitää sallia ja naiset pitää päästää saarnaamaan. Ja ehkä hän toistaisi kuuluisan Juhannussaarnansa. Sen perusviesti kuului: Tehkää parannus!"

AAMEN!