Turvaton Mies

Eräällä paikkakunnalla eräässä tilaisuudessa eräs veli kertoi tsiionin turvamiehistä. Tarkkaan ottaen en tiedä, mitä turvamiehet oikein tekevät. Kävi kuitenkin niin, että eräs sisar rohkaistui epäilemään, että ennemminkin olisi olemassa kaikkinaisia ovimiehiä. Sisar, että ovimiehiä, koska on niitä, jotka ovat heittämässä muita ulos. Heittelevät kiusatuita kuin rättejä pitkin seiniä ja sitten sinne samarialaisten katuojaan niin että humina kuuluu. Tällä tavalla kirkastettiin kalliisti.

Ylejänsähän tässä ajassa ovimies on sekä sisäänheittäjä että ulosheittäjä. Sisäänheittäjä sikäli, että kaikkinaiset ihmiset huomaisivat tulla erinäisiin tämän maailman ravitsemusliikkeisiin. Tietysti toivotaan tulijoita siksi, että kaikkinaiset ravitsemusliikeyrittäjät, sisaret ja weljet, saisivat hankittua lapsilleen ruokaa ja itselleen elantoa. Ulosheittäjä sikäli, että jos jotkut sisaret ja weljet eivät jaksa talostella asiallisesti, ulosheittää ovimies heidät kaikella rakkaudella. Jos sisar taikka weli vastustelee, saattaa kaikki rakkauskin unohtua ja menee ihan turmeluksessa heittämiseksi. Sitten siinä itketään ja pyyhitään nenä ja jatketaan kiltisti kohti seuraavaa ravitsemusliikettä ja samalla ovimies myhäilee tyytyväisesti ja puhdistelee verta mustista nahkahanskoistaan ja kiroaa kaikkinaisia älypuhelimia ja iltapäivälehtien juorupalstoja.

Tämä srk.n versio ovimiehestä taas heittää vain ulospäin. Mätiä kaloja lentää ketarat ojossa liiskaksi murskattuna katuojiin. Näin tallinhaju säilyy tarpeellisen vahvana. Mätä kala meikkaa, katsoo televisiota ja saattaa jopa ehkäistä. Mätä kala hyväksyy naispappeuden ja harrastaa kaikkinaista muuta epäilyttävää. Mädän kalan maineen saa yhdelläkin näistä. Mädännäisyys saattaa ilmetä mitä moninaisimmin tavoin. Väärä henki haisee kauas ja siksi mätää kalaa otetaan pyrstöstä kiinni isännän otteella ja eikun mäelle. Jos on hyvä heittäjä, mätä kala lentää kauas niin että suolet vain pöllyää eikä koskaan enää takaisin löydä. Siitä voi heittäjä olla erityisen tyytyväinen. Sinne pölähti kuin keihäs rätysepon kätösistä. Ja selevinpäin.

Tapasin äsköttäin myös eräitä weljiä. Toinen weli kertoi kuuluvansa SRK:n terävimpään kärkeen. Keskustelimme pitkään. Weli kertoi, että oli kiva tavata kasvokkain ja keskustella. Minusta keskustelu oli asiallista ja antoisaa. Tämä weli harmitteli, että olen kirjoituksillani tahrannut kaikkien srk.n miesten maineen. Suurimpana huolen kohteena oli siis oma maine. Tulkoon nyt vielä kerran sanotuksi; en ole sanonut koskaan enkä missään, että kaikki lestadiolaiset ovat pedofiileja tai pedofiilien suojelijoita. En ole väittänyt samaa myöskään kaikista srk.n ihmisistä. Olen puuttunut lain vastaiseen käytäntöön. Minua ei ole kuunneltu.

Monien SRK:n miesten(naisiahan siellä ei tietenkään ole) ongelma lienee vääränlainen suhde kuningaskunta-ajatteluun; kuningaskunta nähdään käytännössä ajallisessa organisaatiossa(johtokuntakin on lehtitietojen mukaan apostolinen kokous) ja siksi kaikki mitä se tekee on väistämättä virheetöntä. Tästä johtunee se, että epäkohdan esille nostaja on lähtökohtaisesti väärässä; kuningaskunnan kaikkinaisia asioita ei parane arvostella, koska kuningaskunta ei tee virheitä. Voi olla, että tämä on virhepäätelmä. Toivoisin, että on. Kokemukseni perusteella ei ole, mutta voin olla väärässä tässä(kin).

Weli epäili, että olen lihan käsivarrella huiminut. Täysin mahdollista. Kyllähän se on vanhaan aatuun toisinaan ottanut se, että kaikkinaiset ihmiset ovat puhuneet minusta pahaa. Sellaistakin pahaa, jolla ei ole mitään totuusperää. Ihminen se olen minäkin. Tietysti lihan käsivartta ovat käyttäneet muutkin. Voisin linkittää tänne muutamia mielenkiintoisia nauhoituksia, mutta en linkitä. Antaa niiden olla. Ne ovat olemassa oman oikeusturvani takia. Nauhalla on puheluita ja moninaisia muita istuntoja. Suosittelen nauhoittamaan; usein muisti on palannut kun on kuunneltu nauhalta, mitä loppujen lopuksi oikeasti on sanottu ja mitä ei.