Tänä vuonna on taas monen paikka tyhjä. Niin on minunkin suvussani. Tämän vuoden aikana ehkä jonkun matka taas päättyy. Se joku voin olla minä tai Sinä.
Siksi on tärkeää tähytä ajan rajan taakse. Toivo auttaa kohtaamaan myös viimeisen vihollisen kerran. Koska ihmisen elämä on niin lyhyt, on viisainta perustaa se rehellisyyteen. Tänäkin vuonna aion pitää esillä tässä plokissa asioita, jotka koen tärkeiksi. Osa asioista on sellaisia, joista koen suorastaan velvollisuutta kirjoittaa. Uskon, että totuus voittaa. Tiedän, että se voittaa. Totuudelle on toisinaan ominaista se, että se satuttaa. Näin on erityisesti silloin, jos oma elämä on perustunut valheeseen. Silti viime kädessä totuus tekee vapaaksi.
En vaadi Sinua ajattelemaan kanssani samalla tavalla. Toivon, että ymmärrät minun tapani katsoa maailmaa. Yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman, jos ymmärrämme ja hyväksymme toisemme.
Eräs henkilö vaati oikeutta ajatella ehkäisystä tietyllä tavalla. Suon hänelle sen oikeuden mielelläni. Suon myös mielelläni muille oikeuden ajatella asioista ”opetetulla tavalla”. Siihen on jokaisella oikeus. En halua rajoittaa oikeutta ajattelemiseen. Se tosiasia, että meillä on erilaisia käsityksiä kaikkinaisista asioista, tekee maailmasta mielenkiintoisemman paikan.
Sitä en kuitenkaan missään tapauksessa hyväksy, että toisella tavalla ajattelevaa painostetaan ja kiusataan. Tiedän nimittäin, että sellaista tapahtuu. Olen varma, että sitä tapahtuu myös vuonna 2012. Siksi on tärkeää yhdessä ponnistella tuon kiusaamisen vähentämiseksi.
Haluan toivottaa Sinulle parhainta mahdollista vuotta 2012.
12 comments:
On helppo olla sinun kanssa tästä samaa mieltä. Kiitos menneestä vuodesta ja siunausta uudelle vuodelle!
Kiitos minultakin. Olet tärkeä!
Alussa maa oli autio ja yksinäinen. Luoja lupasi siunauksen. Ensimmäiselle ihmiselle Hän antoi lisääntymisen luvan ja myös luvan asuttaa uusia seutuja ja alueita. Tämä lupaus on lupaus siunauksesta. Lupaus siunauksesta antaa uskon varmuuden että tyhjyys, autius ja tyhjyys helpottaa.
Jossakin vaiheessa tämä Jumalan lupaus siunauksesta on muuttunut velvoittavaksi pakoksi ja ihmisen elämää uuvuttavaksi laiksi. Onko ehkä vieläkin mahdollista palata ja kokea, että Luoja antaa uuden elämän ihmisen iloksi, keskinäisen rakkauden lahjaksi, tulevaisuuden toivoksi ehkä myös vanhuuden turvaksi?
Hyvää ja armorikasta uutta vuotta 2012 Teille ja myös blogistille!
Luoja antaa uuden elämän ihmisen iloksi, keskinäisen rakkauden lahjaksi, tulevaisuuden toivoksi ehkä myös vanhuuden turvaksi.
Näin minäkin uskon.
Johanneksen kirjoitus on inhimillisesti hieno.
Tätä sopii esitellä missä tahansa.
Kun siihen lisätään vielä, että meillä jokaisella on oikeus USKOA miten halutaan, ruvetaan lähestymään myös teologiaa.
Johanneksen avaus tälle uudelle vuodelle on aito ja rehellinen. En koe tarvetta lähteä sitä mestaroimaan. Kiitos Sinulle, että olet, ja kirjoitat. Olet ottanut paikkasi ja tarjonnut lahjaksi saadut talenttisi yhteiseksi hyväksi. Sitä ei voi olla arvostamatta. Tehkäämme me muutkin samoin.
Onnellista uutta vuotta!
K.P.
Rauhaa, rakkautta, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta uudelle vuodelle! Yritetään ymmärtää toisiamme! Kiitos tästä blogista ja siitä, että sallit minun olla erimieltä kanssasi. :)
t. kasa
Kaikki eivät totuutta näe, vaikka se kannettaisiin heidän eteensä. Kiitos J.A:lle, että hän jaksaa pitää totuuden valkiaa palamassa.
Itse olen tänä jouluna pidellyt käsissäni uutta Luojan luomaa lasta ja tuntenut suurta rakkautta tätä uutta ihmistä kohtaan.
Mikä vahinko olisikaan tapahtunut, ellei hän olisi syntynyt.
Eihä olisi voinut jäädä syntymättä, sillä Jumala tuntee kaikki luomansa jo ennen syntymää. Yksikään joka syntyy, ei synny ihmisen tekona tai tekemättä jätämisenä, vaan Jumalan luomana ihmeenä, sillä ihme uusi elämä on.
Jokainen elämä syntyy Jumalan tahdosta, se mikä ei synny, sitä ei edes ole.
Naimattomien on turha murehtia niistä lapsista jotka jäävät syntymättä sen vuoksi, ettei heillä ole puolisoa. Samoin on turha murehtia muidenkaan syntymättömien vuoksi, sillä eihän niitä edes ole. Luoja ei ole niitä hyväksi nähnyt luoda.
Ehkäisy ei sodi Jumalan luomistyötä vastaan sen enempää kuin yksin eläminenkään, tai sairaus joka vie kyvyn saada lapsia.
Jos Jumala haluaa luoda, hän luo. Elämän luominen ei ole ihmisen teko. Eikö kaikki tule Jumalasta, niin hyvä kuin pahakin? Olisiko ehkäisyä jos Jumala ei sitä olisi mahdollistanut?
endledo
endledo
January 1, 2012 4:24 PM
##
"Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi..."
Kenen tahtoa olemme elämässämme toteuttamassa?
Onko niin, että kaikki mitä maailmassa tapahtuu on Jumalan tahto?
Jos niin on, miksi Jumalan poika opetti rukoilemaan kuten opetti, "tapahtukoon sinun tahtosi"?
Uskon niin, että maailmassa, meidän jokaisesn elämässä, on mahdollista tapahtua joko Jumalan tahto tai meidän ihmisten tahto.
Ne voivat olla ilmanmuuta ristiriidassa, muutenhan Jumalan poika ei olisi opettanut meitä rukoilemaan Isän tahdon toteutumista.
Eli uskon myös niin, että vaikkapa ehkäisykysymys on edellä kerrotun valossa myös uskon asia.
On hyvä muistaa myös Marian vastaus enkelille, "Tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen"
Onko niin, että vain se, minkä itse annamme tapahtua on oikeasti tapahtunut?
Esim. Aabraham oli iskemässä Iisakkia veitsellä, hänelle huudettiin, "älä satuta kättäsi poikaasi". Ajatuksissaan hän oli jo uhrannut poikansa, näin raamattu todistaa.
Jos ehkäisen, eikö ehkäise sen lapsen syntymän, joka on jo syntynyt?
Tässä valossa esittämäsi "sitä mikä ei ole syntynyt, ei ole olemassa" osoittautuu kyllä vääräksi väittämäksi.
Uskon niin, että kyse on Jumalan sanan valosta....
Jos Jumalan tarkoitus on luoda lapsi, niin hän sen luo vaikka käyttääkin ehkäisyä. Silloin käy niin että ehkäisy pettää.
Olen kauan kamppaillut tämän ehkäisyasian kanssa ja jopa sitä, että onko selibaattikaan oikein. Raamatusta löysin kuitenkin omatunnolleni rauhan, koska siellä luvataan elää jonkinaikaa (rukoillakseen) selibaatissa. Nyt ajatusmaailmani on kääntynyt tuohon alussa mainitsemaani. Lapset ovat nykyään todella rakkaita, kun olen oivaltanut tuon, että lapsia ei välttämättä tarvitse tulla niin tiheään. Jumala antaa lapsia tai on antamatta ehkäiseekö vai ei.
9
On helppo olla sinun kanssa tästä samaa mieltä. Kuljemme avoimin ja rehellisin mielin. Ja KYLLÄ SE OIKEUS VOITTAA, Odotan sitä päivää....Kiitos menneestä vuodesta ja siunausta uudelle vuodelle!
En välttämättä kyseenalaista tätä ajatusta, mutta heitän yhden kommentin. Joku edellä totesi: "Yksikään joka syntyy, ei synny ihmisen tekona tai tekemättä jätämisenä, vaan Jumalan luomana ihmeenä, sillä ihme uusi elämä on.
Jokainen elämä syntyy Jumalan tahdosta, se mikä ei synny, sitä ei edes ole."
Miten tähän suhteutuu se, että ihminen luotiin materiaalista, aineesta, maasta. Maasta sinä olet tullut, ja maaksi olet jälleen tuleva. Eräs vanha puhuja totesi saarnassaan suviseuroissa, että maailmankaikkeus luotiin tyhjästä, mutta ihmisen ja muut olennot Jumala loi maasta. me olemme siis osa tätä aineellista, luonnollita elämänkiertoa, samaa kuin kasvit ja eläimet.
Lisäksi uudessa testamentissa Jeesus korostaa Jumalan lapseuden erottamista inhimillisestä ihmisestä, kun hän huomauttaa:
"“Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:13)
Toisin sanoen, me ajallisina olentoina saamme alkumme ja synnymme "miehen tahdosta", nykyajan tiedoin tasa-arvoisesti miehen ja naisen yhteisestä tahdosta. Mutta Jumalan lapsina synnymme Jumalan armon kautta.
Tuo lause sisältää tämän erottelun, jossa ajallinen ihmisen paikka on ajallisuus, myös siinä mielessä että perimmältään ihmisen käyttäytyminen ratkaisee milloin uusia ihmisiä syntyy, eli milloin hän lisääntyy.
Ajallisuutta ei pitäisi hengellistää. Pitäisi vaan nöyrästi hyväksyä että me todella olemme lihaa ja verta, ainetta.
Taivaassa meillä ei ole perheitä eikä sukulaisia, siellä olotila on jotakin kokonaan muuta.
Post a Comment