Olen saanut yhteydenottoja. Moni on pohtinut lähtemistä tai lähtenyt jo. Järkevintä lähteminen on silloin, jos pää ei muuten kestä. Siinä tilanteessa on lähdettävä, itsensä ja läheistensä takia.
Olen sanonut kaikille, että mielestäni on myös oikeus pysyä. On oikeus pysyä siitä huolimatta, että ei ajattele koko traditiosta kuten joku toinen. Tosiasiahan on sekin, että traditiosta ei ole koskaan ollut täydellistä yksimielisyyttä. On vain yksimielisyyden illuusio.
Sinulla, Ystäväni, on siis oikeus pysyä ja myös palata. Siitä huolimatta, että et pysty jakamaan kaikkea sitä, mitä sinut on opetettu pitämään ainoana oikeana. Sinulla on oikeus käydä seuroissa ja käyttää tervehdystä, johon olet lapsesta asti kasvanut. Sinulla on oikeus sanoa olevasi uskovainen. Sinulla on oikeus uskoa.
Lähteminenkään ei tarkoita sitä, että hylkäisi uskon. Lähteminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ryhtyä ryyppäämään holtittomasti tai käyttäytymään muuten sopimattomasti. Lähtijälläkin on oikeus pitää kiinni tradition niistä osista, jotka hän kokee oikeiksi ja itselleen tärkeiksi. Lähtijälläkin on oikeus käydä seuroissa. Lähtijälläkin on oikeus uskoon. Lähtijänkään ei tarvitse luopua armon evankeliumista. Lähtijäkin saa jakaa sitä läheisilleen ja luottaa siihen myös itse.
Meppien kirje
5 days ago
15 comments:
Amerikkalainen saarnaaja John Pollari omaksui 1900-luvun alussa käsityksen, ettei kristitty voi menettää uskoaan, ellei itse luovu siitä. Hän torjui ripin käytön sekä "opetuksen, neuvon ja nuhteen sanat". Heidän mukaansa synti ei ollut uskomisen este vaan uskova lankesi syntiä tehdessäänkin "Kristuksen syliin". (Palola: Kahden kuoren välissä)
Käytännössä Pollarin tulkinnat johtivat maailmallisten elämäntapojen hyväksymiseen.
Vanha harhaoppi nostaa taas päätään kun sanotaan, että luovun uskosta vasta kun itse niin päätän.
Synti kuitenkin erottaa meidät Jumalasta ja synnin hyväksymisen kautta joudumme tahtomattammekin ulos Jumalan valtakunnasta. Tärkeintä tässä taistelussa on omantunnon "talouden " hoito.
M
Ajankohtainen aihe..Tunnen useamman isomman tai pienemmän perheen äidin joka on päättänyt lähteä..Toivon silti että jaksavat käydä seuroissa tai kirkossa kuulemassa Jumalan sanaa. Auttaako yhteisö heitä enää jos elämä meneekin malliltaan?
Yhdyn nimimerkki M:n näkemykseen ja jatkan hiukan. Sellainen harhainen kuvitelmakin elää, että koska usko saadaan lahjaksi ilman tekoja, niin tekojen kautta uskoa ei voida menettää. Näin ei kuitenkaan ole...
"jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä".
_MSa
Autuutta ei voi saavuttaa myöskään noudattamalla tiettyjä tapoja ja sääntöjä, ilman uskoa.
Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa niin kaikki teille sen myötä annetaan. Jumalan valtakunta on oikeamielisyyttä, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Hyvä kirjoitus jälleen Johannekselta!
Toista se oli hoitokokousvuosina, kun uskonsisaret ja -veljet kielsivät toisten uskon ihan tuosta vain. No nyt on sitten tultu siihen tulokseen, ettei tainnutkaan olla oikein.
Te jotka täällä viilatte pilkuntarkkaa uskoa toisille, miettikää ennemmin, miten selviätte heistä, jotka ajettiin itsemurhiin vl-liikkeessä. Ei se ole mikään pikkujuttu, joka tuosta vain unohdetaan. Niistäkin on tehtävä tili erään kerran.
Joissakin kommenteissa on sellainen henki että vain kuulumalla erääseen yhteisöön voi olla uskovainen, jos eroaa maanpäällisen yhteisön jäsenyydestä tai elämäntapa kuvioista, silloin siihen on syynä synti. Hetkinen pitää nyt miettiä, miten näin voi joku olla ajattelemassa tänä päivänä Suomessa, kristityssä valtiossa? Mitä tähän sanoo kirkko? Eikö tämä tarkoita sitä että joku on nostanut yhteisön Jumaluuden rinnalle ja jopa ohi, sydämen usko lukitaan jonkin jäsenyyden piiriin. Se kuulostaa pimeältä lahkolaisuudelta joita on kyllä ympäri maailmaa mutta että voiko Suomen luterilaisessa kirkossa olla tällainen porukka mukana, onko tämä edes totta?
" Eikö tämä tarkoita sitä että joku on nostanut yhteisön Jumaluuden rinnalle ja jopa ohi, sydämen usko lukitaan jonkin jäsenyyden piiriin. Se kuulostaa pimeältä lahkolaisuudelta joita on kyllä ympäri maailmaa mutta että voiko Suomen luterilaisessa kirkossa olla tällainen porukka mukana, onko tämä edes totta?
January 6, 2012 9:35 AM "
Kyllä tämä ihan totta on nykypäivänkin Suomessa! Ja kun vielä puhuja kertoo saarnapöntöstä, että keittiövuorot ja tiskaaminen ry:llä ovat jumalanvaltakunnan työtä, mutta jos satut tiskaamaan kirkon lähetysillassa, se on tekopyhää touhua:)ei voi kuin tuntea myötähäpeää!
Kiitos.
"hoitokokousvuosina, kun uskonsisaret ja -veljet kielsivät toisten uskon ihan tuosta vain. No nyt on sitten tultu siihen tulokseen, ettei tainnutkaan olla oikein."
No, miten korjaatte tämän asianintilan niin että vääristä päätöksistä kärsimään joutuneet saavat hyvityksen?
En ymmärrä Johannes miksi roikut VL liikkeessä. Sinulle se ei ole hengellinen koti vaan liike täynnä ristiriitaisia traditioita. Et myöskään jaa VL:ien opillisia korostuksia. Mitä ihmettä haet? Yhteisöllisyyttäkö? Ajattelet tomivasi totuuden torvena. Minusta pidät VL-liikettä pilkkanasi.
"Lähteminenkään ei tarkoita sitä, että hylkäisi uskon."
Onneksi lähtemisen armo voi myös tarkoittaa sitä, että hylkää uskon, uskonnollisuuden, taikauskon, uskonnollisen tradition, aivopesun, kaiken.
Tuntuu kummalliselta, että uskonnollisuus on niin tärkeää joillekuille vielä nykyaikanakin.
Ymmärrän uskonnon merkityksen menneinä vuosisatoina, koska sen avulla yritettiin selittää silloin selittämätöntä, mutta että vielä nykyäänkin valtion tukemana ylläpidetään taikauskoa...
Uskonto aiheuttaa paljon turhia ristiriitoja ihmisten keskuuteen. Lukekaa nyt tämänkin blogin kommentteja!
Miksi te ette tee jotain hyödyllistä uskonnollisen puuhastelun sijaan?
MÖÖ
Sana on siemen. Siemen on Jumalan sana. Se on se sana, joka oli jo alussa. Alussa Sana oli Isän luona. Nyt tuo sana loistaa ikuista kirkkautta täällä meidän keskellämme kun sanoma sovituksesta ja syntien anteeksiantamuksesta saa vapauttaa ihmisen niistä kuormista joiden vuoksi ihminen ei ole voinut elää Jumalan lapsena.
Jumalan valtakunnan sanomaa on aina julistettu siellä ja niiden ihmisten toimesta, jotka Isä suuressa rakkaudessaan on varustanut tähän tehtävään. Uskon historian vuosituhansina voi nähdä ihmeellisiä heräämisen aikoja, jolloin suurin joukoin iloisia ihmisiä on kiittänyt Jumalaa. Yksi tällainen on ns lapin herätys. Tuolloin Lapin Maria oli yksi Jumalan valtakunnan sananpalvelijoista. Huom yksi. Koko Jumalan valtakunta ei ollut tuolloinkaan lapin Åselen kylässä, vaan evankeliumin työtä tapahtui samaan aikaan kaikkialla siellä, missä Jumala tahtoi sen toteutuvan. Tunnemme vain erityisen hyvin tuon kuuluisan herätyksen alkuvaiheen kertomuksen. Herätyksen jälkeen alkoi outo kehitys, jonka mukaan Jumalan työ oli loppunut toisaalla (ehkä oli, ehkä ei) Sen Isä yksin tietää. Olikohan Jumala halunnut koota koko evankeliumin kirkkauden Ruotsin lapin perukoille. (EI OLLUT).
Samaan tapaan kun herätyksen aika alkaa, se myös voi päättyä tai heikentyä. Tämä tapahtuu jos elävä evankeliumi ei enää voita uusia uskon ystäviä. Osa entisistäkin saattaa oman itsevarmuutensa vuoksi kasvaa ja muuttua tapalessuiksi (kymppi) joissa ei enää vaikuta nöyrä uskon henki vaan orjallinen kuuliaisuuden ja tapakristillisyyden henki. Tämä murheellinen kehitysvaihe on edennyt jo pitkälle monissa rauhanyhdistyksissä. Armon evankeliumin pyytämisen sijaan nykyisin ahkeroidaan uskossa ja talkoissa tai keittiö- ja leivontavuoroissa. Näistä velvollisuuksista luopumista monet pitävät uskosta luopumisena (kukkarot auki, jotta saadaan talot maksettua)
Mahtaakohan muutaman vuosikymmenen kuluttua nykyisten rauhanyhdistysten keskuudesta enää löytyä elävää uskoa. Jäljelle on jäänyt kirjanoppineiden korvakoru- ja pakkosynnyttäjien rutikuiva toisiaan syyttelevä eriseura, joka muistelee kaiholla entisten pyhien askeleita, jotka vieläkin ovat Siinain erämaan hiekassa.
Meniköhän juna jo?
"Koko Jumalan valtakunta ei ollut tuolloinkaan lapin Åselen kylässä,"
Siksi onkin oikeampi puhua seurakunnasta, tai uskovaisten joukosta jotka etsivät Jumalan valtakuntaa (tavoittelevat vanhurskautta Jeesuksessa Kristuksessa). Taivaallinen isä ruokkii uskovat niin kuin hyväksi näkee. Niille jotka uskovat, "niin myös kaikki tämä teille annetaan."
Jumalan valtakuntaa tavoitellaan koko elämän ajan, aina niin kauan kunnes päästään perille.
Uskovaisten tulisi julistaa MILLAINEN on Jumalan valtakunta ja kuinka voi päästä siitä osalliseksi.
Ihmis käsin se ei ole tehty, eikä voida sanoa, "katso se on täällä tai tuolla."
Post a Comment